Nakajima J1N Gekko

Nakajima J1N Gekko (suom. Kuunvalo, liittoutuneiden raportointinimi Irving) oli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien kaksimoottorinen raskas torjuntahävittäjä toisessa maailmansodassa. Konetyypin tärkein tehtävä oli torjua liittoutuneiden öisin raskailla pommikoneilla tekemiä yöpommituksia. B-24 Liberatoria vastaan konetyyppi saavutti menestystä kaksimoottorisen Kawasaki Ki-45:n tavoin, mutta Boeing B-29 Superfortress lensi yleensä liian korkealla sekä nopeasti (lentokorkeus tuolloin yli 9 100 m). Gekkon lakikorkeus oli 9 320 metriä, tiedusteluversion 10 300. Konetyypin ensimmäiset tuotantoversiot J1N1-C ja J1N1-F oli tarkoitettu toimimaan tiedustelukoneina.[1] Moottoreina oli kaksi 14-sylinteristä Nakajima Sakae 21 -tähtimoottoria.[2]

Nakajima J1N Gekko
Nakajima J1N1-R (tiedusteluversio)
Nakajima J1N1-R (tiedusteluversio)
Tyyppi torjuntahävittäjä
tiedustelukone
Valmistaja Nakajima
Suunnittelija Katsuji Nakamura
Ensilento toukokuu 1941
Valmistusmäärä 479

Tekniset tiedot

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&012.077000012,77 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&016.098000016,98 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.09900003,99 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&040.&&&&0040,00 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&04850.&&&&004 850 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&08185.&&&&008 185 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Nakajima Sakae 21 -14-sylinterinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0843.&&&&00843 kW (&&&&&&&&&&&01130.&&&&001 130 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0507.&&&&00507 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03780.&&&&003 780 km

Aseistus

  • 2 × 20 mm tykki tyyppiä 99: alaviistoon kiinteästi
  • 2 × 20 mm tykki tyyppiä 99: yläviistoon kiinteästi

Lähteet
  • Mondey, David: Axis Aircraft of World War II, The warplanes of Germany, Italy and Japan during World War II, 2002 (ensipainos 1984, Lontoo, Englanti) (englanniksi) ISBN 0-7858-1363-2

Viitteet
  1. Mondey, s. 219
  2. Mondey, s. 220

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.