Nakajima B6N Tenzan

Keisarillisen Japanin laivaston esikunta julkisti 1939 edeltäneen Nakajima B5N:n korvaamiseksi 14-Shi vaatimukset. Ne määrittivät kolmipaikkaisen lentotukialuksille sijoitettavan torpedokoneen, jonka huippunopeuden tuli olla 250 solmua (288 mailia tunnissa) ja kantaman 1 000 merimailia (1 151 mailia) 800 kilogramman asekuormalla ja 1 800 merimailia ilman asekuormaa. Nakajimalla Kenichi Matsumuran johtaman ryhmän suunnittelema laivaston B6N Tenzaniksi nimeämä lentokone muistutti edeltäjäänsä, mutta moottoriksi oli vaihdettu 1 870 hevosvoiman 14-sylinterinen ilmajäähdytteinen Nakajima NK7A Mamoru 11 -tähtimoottori. Tilavaatimusten vuoksi siinä oli samat siivet kuin edeltäjässään. Kone oli kuitenkin merkittävästi raskaampi, mikä johti suurempaan laskeutumisnopeuteen ja siipikuormitukseen. Suuri laskunopeus aiheutti ongelmia laskeutumisessa lentotukialuksille eikä konetta voitu sijoittaa kuin suurimmille. Lisäksi lentotukialushissien aiheuttamien koko rajoitusten (11 metriä) vuoksi sivuvakaajaa piti taittaa eteenpäin.[1][2]

Laivasto vaati moottoriksi 1 850 hevosvoimaista Mitsubishi MK4T Kasai 25:tä, mutta Matsumura asensi pienemmän polttoainekulutuksen ja kehitysmahdollisuuksia omaavan Nakajima NK7A Mamoru 11 -tähtimoottorin. Keväällä 1941 kahdella prototyypillä aloitetuilla koelennoilla todettiin puutteita vakavuudessa, joiden syynä oli voimakkaan moottorin ja siihen liitetyn nelilapaisen potkurin aiheuttama vääntö. Ratkaisuna ongelmaan peräsintä siirrettiin kaksi astetta vasemmalle. Ongelmia aiheutti myös uusi Mamoru 11 -moottori eikä kone ollut valmis lentotukialustesteihin ennen kuin loppuvuodesta 1942. Ryujolla ja Zuikakulla tehdyissä testeissä todettiin jarrukoukun olevan liian heikkorakenteinen, minkä seurauksena tapahtui joitakin laskeutumisonnettomuuksia. Korjausten jälkeen laivasto hyväksyi koneen tuotantoon helmikuussa 1943 nimellä laivaston lentotukialusrynnäkköpommittaja Tenzan malli 11 tai lyhyesti B6N1.[3]

Kaksi 752. kokutain B6N2-konetta muodostelmassa.

Tuotantomallit poikkesivat prototyypeistä, koska niihin oli korjattu havaittuja vikoja. Merkittävin muutos oli yhden pakoputken, joka aiheutti yöllä loistavan valon, korvaaminen erillisillä pakoputkilla. Toinen muutos oli rungon alla olevan torpedotelineen suuntaaminen kahden asteen kulmassa alaseteen ja torpedon perään sijoitettu ohjain joka esti runkoon osumisen irrotettaessa. Lisäksi laskutelineitä vahvistettiin ja liikuteltavan 7,7 millimetrin konekiväärin asentaminen uudelleen. Näiden toteutettujen muutosten lisäksi yritettiin korvata polttoainetankit itsesulkeutuviksi, mutta 30 prosentin polttoainemäärän pienennys ei ollut hyväksyttävää.[4] Nakajima valmisti helmikuusta heinäkuuhun 1943 B6N1-koneita yhteensä kaksi prototyyppiä ja 133 tuotantoversiota.[5]

Hankintaministeriö määräsi Nakajiman lopettamaan Mamoru-moottoreiden valmistuksen, jotta yhtiö keskittyisi laajemmin käytössä olleisiin Sakae- ja Homare-moottoreiden valmistukseen. Muutos pakotti vaihtamaan Tenzanin moottoriksi laivaston aiemmin esittämän 1 850 hevosvoiman Mitsubishi MK4T Kasei 25 -tähtimoottorin. Uuden moottorin aiheuttamat muutokset olivat kuitenkin vähäisiä eikä tuotanto hidastunut merkittävästi. Valmistettuaan 135 kappaletta Mamorulla varustettuja B6N1-koneita Nakajima aloitti Kasei-moottorilla varustettujen B6N2-koneiden valmistuksen. B6N2a malli 12A -koneessa oli 7,7 millimetrin tyypin 97 -liikuteltava konekivääri korvattu 13 millimetrin tyypin 2 konekiväärillä.[6] Nakajima valmisti kesäkuusta 1943 elokuuhun 1945 kaikkiaan 1 133 B6N2-konetta.[5]

Kaksi B6N2-konetta, 751. ja 752. tuotantoversio, muutettiin B6N3 mallin 13 prototyypeiksi, joiden moottorina oli 1 850 hevosvoiman Mitsubishi MK4T-C Kasei 25c ja vahvistetut suuremmilla renkailla varustetut laskutelineet. Koneet suunniteltiin toimimaan vain osittain valmistetuilta maakentiltä, mikä johtui keisarillisen Japanin laivaston kärsimistä lentotukialustappioista. Koneiden tuotanto ei kuitenkaan alkanut ennen sotatoimien päättymistä.[7]

Yhteensä koneita valmistui 1 268 kappaletta, joista 296 Koizumin tehtaalla ja 970 Handan tehtaalla.[5]

Lähde: [8]

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 3
• Pituus: &&&&&&&&&&&&&010.087000010,87 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&014.089000014,89 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.08000003,80 m
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&03010.&&&&003 010 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&05650.&&&&005 650 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Mitsubishi MK4T Kasei 25 14-sylinterinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&01379.&&&&001 379 kW (&&&&&&&&&&&01850.&&&&001 850 hv)

Suoritusarvot

• Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0481.&&&&00481 km/h
• Lentomatka: &&&&&&&&&&&03045.&&&&003 045 km
• Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09040.&&&&009 040 m
• Nousuaika: 10 min 24 s 5 000 metriin
  

Aseistus

• 1 × 7,7 mm taaksepäin ampuva vapaasti suunnattava konekivääri ohjaamon takaosassa
• 1 × 7,7 mm taaksepäin ampuva vapaasti suunnattava konekivääri ala-ampumossa
• 800 kg torpedo tai pommeja ulkoisissa ripustimissa

• Chambers, Mark: Nakajima B5N 'Kate' and B6N 'Jill' Units. Combat Aircraft 119. Oxford, UK: Osprey Publishing, 2022. ISBN 978-1-4728-1874-4. (englanniksi)
• René J. Francillon: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nakajima B6N Tenzan Wikimedia Commonsissa

• Century of Flight: Nakajima B6N Jill (Arkistoitu – Internet Archive)
• Virtual Aircraft Museum: Nakajima B6N Tenzan / JILL