Naja romani

Vuonna 1939 Robert Hoffstetter kuvasi Ranskasta löydettyjen fossiilien perusteella kolme käärmelajia, jotka hän sijoitti uuteen Palaeonaja-sukuun.[5] Vuonna 1990 Palaeonaja todettiin kuitenkin kobrien suvun (Naja) synonyymiksi, ja lajit Palaeonaja romani ja Palaeonaja crassa yhdistettiin samalla yhdeksi lajiksi Naja romani.[6] Kolmas Palaeonaja-laji sai uudeksi nimekseen Naja depereti, ja sitä pidetään edelleen omana lajinaan.[7] Vuonna 1985 kuvattu Naja austriaca on myös Naja romanin synonyymi.[1]

Naja romani oli suurin eurooppalainen kobralaji.[1] Nikamien koon perusteella Hoffstetter (1939) arvioi lajin holotyypin pituudeksi 1,8 metriä ja Palaeonaja crassaksi nimeämänsä käärmeen pituudeksi 2,3 metriä.[5] Myöhemmin karttuneen fossiiliaineiston perusteella on todettu, että yksilöiden koko kasvoi mioseenin loppua kohti.[1]

Kaikkien kobrien yhteinen alkukoti on Afrikassa, mutta kobria levittäytyi Eurooppaan sekä suoraan Afrikasta että Aasian kautta. Naja romani on vanhin tunnettu eurooppalainen kobralaji, ja sen uskotaan saapuneen Aasiasta.[7]

Naja romanin kaikki fossiilit on ajoitettu mioseeniepookille.[1] Aikaväli, jolta lajin fossiileja on löydetty, on yksi käärmeiden pisimmistä;[7] se sijoittuu suunnilleen välille 17–5 miljoonaa vuotta sitten.[1][2] Vanhimmat fossiilit ovat Saksasta ja nuorimmat Venäjältä Mustanmeren pohjoispuolelta. Ranskan, Saksan ja Venäjän lisäksi Naja romanin fossiileja on löydetty Itävallasta, Kreikasta, Ukrainasta ja Unkarista.[1] Laji oli yleinen mioseeniepookin Keski-Euroopassa.[7]

Mioseenin keskivaiheilla ilmasto alkoi viiletä ja muuttua epäsuotuisaksi monille käärmelajeille. Niinpä Naja romani kuoli sukupuuttoon ennen mioseenin loppua.[1] Vaikka Keski- ja Itä-Euroopan kobrat hävisivät, Naja deperetin kaltaisia Afrikasta Eurooppaan tulleita kobria selvisi Välimeren seudulla vielä plioseenin puolelle.[1][7]