Naisen sukupuolielinten silpominen

Sukupuolielinten silpominen on nähty keinona kontrolloida miesten ja naisten seksuaalisuutta,[5] ja toisinaan tämä tavoite on myös suoraan ilmaistu.[6] Nigerialaisen Igbo-yhteisön keskuudessa toimenpiteen on todettu vähentäneen naisen seksuaalisuutta sekä asenteiden, käyttäytymisen että halun suhteen.[7] Naisten seksuaalisuuden kontrollointi on ollut tärkeää etenkin endogaamisissa paimentolaiskulttuureissa. Niissä halutaan estää se, että naiset saisivat lapsia suvun ulkopuolisille, sillä lapsi kuului isän heimoon, jolloin naisen suku menettäisi lapsen oman tulevaisuutensa resurssina.[8] Neitsyyden kontrollointi on kontrollin osana joskus saanut äärimmäisiä muotoja: naisen vagina voidaan ommella kiinni, ja siihen jätetään vain pieni aukko. Aviomiehen on tarkoitus leikata vagina auki hääyönä. Vaginan ompelulla taataan, ettei nainen ole voinut harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Tässä mielessä se on ikään kuin toinen immenkalvo.

FGM on nähty myös aikuistumisriittinä.[5] Se lujittaa yksilön kiinnittymistä omaan yhteisöönsä. Vastaavia tapoja on muitakin, kuten tatuoinnit tai muuhun kehoon kohdistuva silpominen.[9]

Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 15−49-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2014.

Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 0−14-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2014.

Naisten sukuelimien silvonta on yleisintä Afrikassa, ennen kaikkea maanosan muslimienemmistöisissä valtioissa, mutta tapaa harjoitetaan myös Lähi-idässä sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasian islamilaisen väestön keskuudessa, missä sen yleisyydestä on esitetty vaihtelevia arvioita. Silpominen on yleisintä Somaliassa, jossa 97 prosenttia naisista on silvottu. Yli tai lähes 90 prosenttia naisista on silvottu lisäksi niin ikään muslimienemmistöisissä Egyptissä, Eritreassa, Malissa, Djiboutissa, Sierra Leonessa ja Sudanissa.[12] Burkina Fasossa FGM oli yleisintä muslimeilla (82 %), mutta se oli tavallista myös luonnonuskontojen edustajien (73 %) ja kristittyjen (68 %) keskuudessa.[13]

Aiemmin uskottiin tavan keskittyneen lähinnä Afrikkaan, mutta Ruotsissa on havaittu, että 47 % Iranista, Irakista ja Kurdistanista tulleista tytöistä on leikattuja.[14] Vuonna 2021 Ruotsissa arvioidaan olleen 40 000–50 000 ympärileikattua tyttöä tai naista.[15] Suomessa THL arvioi ympärileikattujen tyttöjen ja naisten määräksi 10 000 vuonna 2020.[16]

Ennen silpomista on esiintynyt myös Keski-Amerikassa, ja 1800-luvulla englantia puhuvissa maissa itsetyydytyksestä tavattujen naisten klitoris saatettiin poistaa kokonaan tai osittain: jopa munasarjoja on 1800-luvulla poistettu. Osittaista poistoa on käytetty itsetyydytyksen ehkäisyyn Yhdysvalloissa vielä 1950-luvulla. Tiedossa on tapaus, jossa viisivuotiaalta tytöltä poistettiin klitoris masturboinnin lopettamiseksi vuonna 1948.[17]

Kaikki islamin suuret lakikoulukunnat pitävät naisten ympärileikkausta joko suositeltavana tai pakollisena. Islamissa ympärileikkaus tarkoittaa miehillä esinahan ja naisilla klitoriksen poistamista.[29][30] Shafi'ilaisessa koulukunnassa ympärileikkaus on aina pakollista.[29] Suositeltavana (sunna) sitä pitää malikilainen[31], hanbalilainen[29] ja shiialainen koulukunta. [32][31] Hanafit pitävät sitä luvallisena eli islamin kannalta neutraalina.[29] Mikään koulukunta ei pidä toimenpidettä islamin vastaisena tai kiellettynä.[33][29] On silti yksittäisiä uskonoppineita, jotka voivat ajatella näin.

Aasiassa tyttöjen ympärileikkausta harjoitetaan lähinnä niissä maissa, joissa on muslimienemmistö. Tapa on levinnyt Aasiaan islamin myötä. Afrikassa ympärileikkausta esiintyy myös sellaisten heimojen keskuudessa, jotka eivät ole muslimeja. Nämä heimot elävät muslimiväestöjen läheisyydessä, kuten Egyptin koptit[34] tai Etiopian somalit.[35]

Koraanissa naisten ympärileikkausta (FGC) ei mainita. Arvostetuissa hadith -kokoelmissa siitä on useita lausuntoja. Hanbalistisen fiqh-koulukunnan perustajan Ahmad ibn Hanbalin kokoelma Ahmad Ibn Hanbal (5:75) toteaa, että ympärileikkaus on miehille välttämätöntä mutta naisille kunniallista.[36] Naisten ympärileikkausta koskevia haditheja on muissakin tärkeissä kuuteen kirjaan kuuluvissa kokoelmissa, kuten Sunan Abi Dawud (41:5251), Sahih Muslim (3:684) ja Muwatta (2:19:71).[37]

Islamin kanta naisten ympärileikkaukseen (FGC) käy ilmi uskonoppineiden antamista fatwoista. Islamilaisissa maissa on annettu monia fatwoja FGC:stä. Egyptin fatwa-komitean kokoelmien kolme varhaisinta fatwaa pitävät asiaa suositeltavana tai pakollisena.[31] Ensimmäinen (28.5.1949) toteaa, että naisten ympärileikkauksesta luopuminen ei ole synti. Ratkaisu tarkoittaa, että naisten ympärileikkaus ei ole pakollista. Toinen fatwa (23.6.1951) ei hyväksy siitä luopumista, ja kolmas (29.1.1981) pitää sitä pakollisena. Pakollisuutta korostavan fatwan antoi sunnilaisen islamin arvostetuimman uskonnollisen korkeakoulun eli Al-Azharin yliopiston suurimaami ja Egyptin suurmufti Muhammad Sayyid Tantawy. Suurimaamia pidetään kaikkein korkea-arvoisimpana uskonnon tulkkina sunni-islamin piirissä.[31] Tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 2007, kun huomiota sai tapaus, jossa 11-vuotias tyttö oli kuollut silpomisen seurauksena. [38] Egyptin suurmufti Ali Gomaa julisti tällöin naisten silpomisen kielletyksi.[39] Vuonna 2005 Kairon Al Azhar-yliopiston professori Ahmed Talib, šaria-tiedekunnan dekaani, totesi, että "Kaikki naisten ympärileikkauksen muodot ovat pahoinpitelyä ja rikoksia eivätkä kuulu islamiin."[40] Talib totesi myös, että Saudi-Arabiassa ei ole yhtään ympärileikattua naista. Sama tieto esiintyy Kirkko ja Kaupunki -lehdessä laajennettuna Persianlahden muihinkin maihin.[41] Todellisuudessa FGC:n tyypin III radikaalit leikkaukset ovat Saudi-Arabiassa jopa leikkauksen yleisin muoto.[42] Näkemysten erilaisuus voi johtua myös siitä, että FGM:n muotoja on useita (tyypit I–IV), jolloin sen määritelmästä voi olla eri käsityksiä.

Malesiassa Islaminuskon kansallinen neuvosto (JAKIM) antoi vuonna 2009 fatwan, jonka mukaan FGC oli pakollista (wajib).[43] Maassa harjoitettu muoto kuuluu ilmeisesti lähinnä symbolisen ympärileikkauksen eli tyypin IV piiriin. Iranissa ajatolla Khamenei julisti FGC:n luvalliseksi vuonna 2011 ja katsoi miehen oikeudeksi vaatia, että vaimo on ympärileikattu. Ajatolla Ali al-Sistani antoi vuonna 2014 fatwan, jonka mukaan FGC ei kuulu islamiin. Vuonna 2013 Indonesian uskonoppineiden neuvosto antoi fatwan jonka mukaan FGC on suositeltavaa.[44]

Suomalaiset viranomaislähteet, media ja järjestöt kertovat yhdenmukaisesti, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin, vaan on afrikkalaista heimoperinnettä.[20][45][21][22][46][23] Tyttöjen ympärileikkauksen vastaiseen kampanjaan ei Suomessa ole saatu mukaan yhtään islamilaista imaamia. World Visionin "Pelasta pimppi"-kampanjassa esiintyi kuitenkin Suomen islamilaisen Yhdyskunnan entinen puheenjohtaja Omer Mohamed Hussein.[47] Helsingin Muslimit ry:n sivulla luvussa "Ihanteellinen musliminainen" kerrotaan Profeetan sanoneen: "“Viisi asiaa kuuluvat Fitraan (puhtauteen): Ympärileikkaus, häpykarvojen poistaminen, kainalokarvojen nyppiminen, kynsien leikkaaminen ja viiksien tasoittaminen.”[48]

Euroopassa klitoriksen poistamista on pidetty lääketieteellisenä hoitokeinona moniin sairauksiin tai ongelmiin. Sen katsottiin tehoavan esimerkiksi seuraaviin vaivoihin tai ilmiöihin: epilepsiaan, hysteriaan, lapsettomuuteen, hermostollisten sairauksien ehkäisemiseen naisilla, vähentämään naisten halukkuutta, ehkäisemään itsetyydytystä, masennukseen sekä lesbouden hallitsemiseen ja tukahduttamiseen.[49]

Silvonnan vastaisessa kampanjassa käytetty logo.

Silpomiset tehdään usein likaisin välinein, esimerkiksi partaveitsellä tai lasinsirpaleella, jolloin leikkausalueen tulehdukset ovat yleisiä. Myös tarttuvat taudit, kuten HIV ovat mahdollisia. Lopun ikää kestäviä seuraamuksia voivat olla kivuliaat kuukautiset, seksuaalisen elämän vaikeudet sekä ongelmat synnytyksessä. Silpomisen jälkeinen häpyhuulten yhteenompelu saattaa aiheuttaa naiselle virtsaamisvaivoja ja kuukautisveren poistumisongelmia sekä vakavia tulehduksia. Vaginan pesu on lähes mahdotonta. Yhdyntä voi olla kivulias.

Silpomisen tuloksia voidaan jossakin määrin korjata plastiikkakirurgisin toimenpitein, joiden laajuus päätetään aina tapauskohtaisesti. Joskus toimenpiteeksi riittää pelkkä avaaminen, joka voidaan tehdä paikallispuudutuksessa; radikaaleissa tapauksissa saatetaan tarvita ihonsiirtoa, jolla ulkoisia sukuelimiä rekonstruoidaan. Ruotsissa korjausleikkauksia suorittaa Karoliininen instituutti ja Suomessa Töölön sairaalan plastiikkakirurgian klinikka. Julkisen sairaanhoidon piirissä korjataan ainoastaan toiminnallisia vaurioita; yksityislääkäreiden tekemistä esteettisistä operaatiosta ei ole täsmällistä tietoa.[50]

Naisten sukuelimien silpominen on länsimaissa yleisesti paheksuttua ja laissa kiellettyä. Suomessa silpominen tulkitaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Myös Euroopassa on kymmeniätuhansia afrikkalaisperäisiä naisia, jotka on silvottu. Euroopassa silvonta on kiellettyä, mutta sitä tehdään silti jonkin verran. Esimerkiksi Saksassa arvioidaan noin 6 000 maahanmuuttajatytön olevan vaarassa joutua silvonnan uhriksi. Voima-lehden haastatteleman somalialaissyntyisen tytön ja Tyttöjen Talo -projektivetäjän mukaan myös Suomesta viedään tyttölapsia ulkomaille silvottavaksi.[51] Viime vuosina useissa THL:n väestötutkimuksissa on käsitelty tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisaihetta.[52] Vuonna 2019 THL julkaisi uuden silpomisen estämisen toimintaohjelman. THL:n arvion mukaan Suomessa asuu noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä tai naista ja noin 650–3 080 silpomisuhan alla olevaa tyttöä.[53]

Hymy-lehti teki numerossa 3/1976 ensimmäisenä Suomessa jutun Tansaniassa tapahtuvasta tyttöjen ympärileikkaukseksi kutsutusta toimenpiteestä. Jutun avustajina olivat helluntailähetyssaarnaaja Åke Söderlund ja myöhemmin europarlamentaarikkona ja tietovisamiehenä tunnettu Jyrki Otila. Eräät uskonnolliset lähetystyön piirissä toimivat tahot tekivät jutusta kantelun Julkisen sanan neuvostoon, ja toimittajat kutsuttiin henkilökohtaisesti kuultaviksi. Päätös oli langettava.[54]

Suomessa silpomisen vastaista vaikuttamistyötä tekee mm. kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus. Se pyrkii lisäämään aiheesta käytävää julkista keskustelua ja levittämään tietoutta. Solidaarisuus työskentelee yhdessä kumppanijärjestöjensä kanssa silpomisen lopettamiseksi Somalimaassa ja Keniassa alueilla, joilla jopa 96 % tytöistä silvotaan.[55][56] Ihmisoikeusliitto on tehnyt Suomessa asennemuutos- ja vaikuttamistyötä tyttöjen sukuelinten silpomisen parissa sekä kouluttanut aiheesta ammattilaisia ja muita viranomaisia vuodesta 2002 lähtien.[55] Järjestöt lähtevät valistustyössään siitä, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin.[55][56][57]

Suomessa asiasta ei ole erillistä lakia, vaan poliisi tutkii silpomista törkeänä pahoinpitelynä, josta on säädetty rikoslaissa (luku 21 , § 6).[59] Rikoslaki toteaa, että "jos pahoinpitelyssä 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai 3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."[60]

Hallitus tilasi vuonna 1993 asiantuntijaselvityksen naisten ympärileikkauksesta Suomessa. Siinä ehdotettiin, että riskiryhmään kuuluville tytöille kerrottaisiin heti koulunkäynnin alussa silvonnan haitat, ja heidän tilannetta seurattaisiin terveystarkastusten yhteydessä samalla kun myös lastentarhanopettajia koulutettaisiin asiasta. Kyseisiä toimia ei toteutettu, mutta Ihmisoikeusliitto julkaisi kymmenen vuotta myöhemmin 2004 sote-henkilöstölle tarkoitetut ympärileikkausen ennaltaehkäisyä koskevat suositukset. Kaikkia sosiaalialan työntekijöitä ei kuitenkaan ole ohjeistettu noudattamaan niitä.[61]

• Ympärileikkaus uskonnoissa
• Islam ja naiset

• Abdulcadira, Jasmine ,Christiane Margairazb, Michel Boulvaina & Olivier Iriona: Care of women with female genital mutilation/cutting Swiss Medical Weekly. 6.1.2011.
• Abu-Sahlieh, Sami A. Aldeeb: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision.. Male and Female Circumcision, , 1999., 1999, s. 131-171. Artikkelin verkkoversio.
• Abu-Salieh, Sami A. Aldeeb: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision.. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio.
• Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Rosie Duivenbode, Rosie & Padela, Aasim I.: The Problem of Female Genital Cutting: Bridging Secular and Islamic Bioethical Perspectives. Perspectives in Biology and Medicine, 2019, 62. vsk, nro 2, s. 273–300. doi:10.1353/pbm.2019.0014. Artikkelin verkkoversio.
• Heusala, Kari: Naisen seksuaalisuus. Helsinki: Like, 2001. ISBN 952-471-253-9.
• Roald, Anne-Sofie: Women in Islam. The Western Experience. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio.
• Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0. Teoksen verkkoversio.

• Sosiaali- ja terveysministeriö. Sukuelinten silpominen — esite maahanmuuttajille
• Suomen World Vision. Naisten sukupuolielinten silpominen FGM
• YLEn Elävä arkisto: Ympärileikatut somalinaiset
• Campaigns against female circumcision can have the reverse effect