Naimbana II

Naimbanasta tuli temnejen Koyan kuningaskunnan sijaishallitsija edellisen kuninkaan eli Obain kuoltua vuonna 1755. Temnejen perinteen mukaan kuninkaan kuollessa hänen alaisistaan päälliköistä tuli hallitsijoita vuorotellen, kunnes viimeisen heistä kuollessa kruunattiin uusi Obai.[1] Eri lähteissä hänen nimekseen annetaan joko Naimbana[2], Naimgbana tai Panaburo. Panaburo mainitaan nimenä vain yhdessä aikalaislähteessä. Naimgbana vääntyi hänen nimekseen kertomuksen mukaan hänen vastatessaan murtaen englanniksi nimensä kysyjälle ”name Gbana” (nimi Gbana).[1] Naimbana hallitsi pääkaupungistaan Robanasta käsin Rokeljoen varrella. Brittihallitus päätti vuonna 1786 tukea lontoolaisen Committee for the Relief of the Black Poor -järjestön toimintaa lähettämällä orjuudesta vapautettuja orjia perustamaan siirtokunta Länsi-Afrikkaan. 9. toukokuuta 1787 Sierra Leonen rannikolle saapui Nautilus-laiva mukanaan 344 mustaa ja 115 valkoista matkustajaa. Yksi Naimbanan alaisista päälliköistä nimeltä Tombo, tai kuten britit hänet tunsivat ”King Tom”, solmi brittien kanssa 11. kesäkuuta 1787 sopimuksen luovuttaen näille maata. Paikalle rakennettiin asutuskeskus, joka tunnettiin alun perin nimellä Granville Town matkaa tukeneen Granville Sharpin mukaan. Tombo kuoli hieman myöhemmin, ja Naimbana vaati brittejä solmimaan sopimuksen uudestaan hänen kanssaan vuonna 1788.[2]

Brittien kanssa solmitun sopimuksen ohella Naimbana tunnettiin kiinnostuksestaan kristinuskoa ja eurooppalaista koulutusta kohtaan. Vuonna 1791 hänen poikansa John Frederic Naimbana lähetettiinkin Englantiin opiskelemaan, mutta hän kuoli myöhemmin paluumatkallaan takaisin Sierra Leoneen.[2] Hänen toinen poikansa sai islamilaisen koulutuksen Sierra Leonen pohjoisosissa. Nykyisin hänen mukaansa on nimetty katu Sierra Leonen pääkaupunki Freetownissa.[1]