Nahariya

Laittomia siirtolaisia Palestiinaan tuova laiva Nahariyassa vuonna 1948.

Nahariya perustettiin vuonna 1934 ja sen ensimmäiset asukkaat olivat juutalaisia siirtolaisia Saksasta. Joukkoa johti paikalta maata ostanut insinööri Yosef Levi. Saksassa keskiluokkaan kuuluneet siirtolaiset kohtasivat uusia vaikeuksia heidän aloittaessaan maatalouden Palestiinassa. Vuosien 1936–1939 arabikapinan aikana Nahariya oli turvaton sen eristäytyneisyyden takia. Toisaalta kaupunki alkoi näihin aikoihin myös kehittyä rantalomakohteeksi jo ennestään harjoitetun maatalouden ohella. Hieman ennen Israelin itsenäistymistä Nahariya oli monien laittomia juutalaisia siirtolaisia Palestiinaan tuoneiden laivojen rantautumispaikka. Israelin itsenäisyyssodan aikana Nahariya kärsi jälleen etäisyydestään muihin juutalaisyhteisöihin. Arabit katkaisivat maayhteydet Israelin muihin osiin, mutta Haifaan pidettiin yhteyttä moottorivenein. Maayhteys turvattiin lopulta valtaamalla arabien hallussa ollut Akko. Sodan jälkeen Nahariya on ollut osa itsenäistä Israelia.[1]

Nahariyan talouden pääalat ovat matkailu, teollisuus, maatalous, kauppa ja palvelut. Kaupungin hotellialue kattaa alueen kaupungin rannikolla. Kaupungin liikekeskusta sijaitsee pääkadun varrella. Nahariyan rautatieaseman paikkeilla sijaitsee vanha teollisuusalue ja sittemmin on rakennettu myös uusi teollisuusalue kaupungin pohjoispuolelle.[1]

Vuoden 2017 lopussa Nahariyan asukasluku oli 56 071.[2] Vuonna 1941 asukasluku oli noin 1 000, vuonna 1953 9 200, vuonna 1968 20 700 ja vuonna 2002 47 400. Monet kaupungin juutalaisista siirtolaisista ovat saapuneet Romaniasta, Pohjois-Afrikasta ja Irakista.[1]

• Virallinen sivu (Arkistoitu – Internet Archive)