Nadežda Mandelštam
Nadežda Jakovlevna Mandelštam (ven. Надежда Яковлевна Мандельштам, o.s. Hazina, Хазина; 30. lokakuuta (J: 18. lokakuuta) 1899 Saratov – 29. joulukuuta 1980 Moskova) oli venäläinen kirjailija.
Elämäkerta
Nadežda Mandelštam syntyi Saratovissa keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen ja vietti nuoruusvuotensa Kiovassa. Lukion suoritettuaan hän alkoi opiskella taidetta. Hän avioitui Osip Mandelštamin kanssa vuonna 1921. Pariskunta asui Ukrainassa, Petrogradissa, Moskovassa ja Georgiassa. Osip pidätettiin vuonna 1934 Josif Stalinin vastaisesta runoudestaan ja karkotettiin Cherdyniin Permin alueelle ja myöhemmin Voronnezhiin. Hänen kuoltuaan vuonna 1938 Nadežda Mandelštam yritti vältellä pidätystään muuttamalla asuinpaikkaa ja vaihtamalla työpaikkaa usein. Kertaalleen Kalininissa NKVD saapui etsimään Mandelštamia vain päivää sen jälkeen kun hän oli jättänyt kaupungin. Mandelštam otti elämäntehtäväkseen miehensä runoperintöjen säilyttämisen ja julkaisemisen. Hän opetteli suurimman osan ulkoa, koska ei luottanut paperiin. Stalinin kuoleman jälkeen hän sai väitöskirjansa valmiiksi vuonna 1956. Vuonna 1958 hänelle annettiin lupa palata Moskovaan. Mandelštam luovutti arkistonsa Princetonin yliopistolle 1979, ja hän kuoli vuotta myöhemmin Moskovassa 81-vuotiaana.
Muistelmissaan Ihmisen toivo (1970) ja Hope Abandoned Mandelštam kertoo elämäntarinansa ja arvostelee Neuvostoliiton moraalista ja kulttuurista rappiota 1920-luvulla ja sen jälkeen. Teosten nimet ovat sanaleikkejä. Nadežda tarkoittaa venäjän kielellä toivoa.
Teokset
- Ihmisen toivo. Muistelmat. (Vospominaniâ, 1970.) Suomentanut Esa Adrian. Helsingissä: Otava, 1972. ISBN 951-1-15034-0. (2. painos 1997)
- Hope abandoned, ISBN 0-689-10549-5