Nadat

Nadat eli pikkunadat (Festuca) on heinäkasvisuku, johon kuuluu monivuotisia lajeja. Niiden tähkylät ovat 3–10-kukkaisia ja liereäselkäisiä.[1]

Nadat
Lampaannata (Festuca ovina) vasemmalla ja punanata (Festuca rubra) oikealla.
Lampaannata (Festuca ovina) vasemmalla ja
punanata (Festuca rubra) oikealla.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Alaheimo: Pooideae
Suku: Nadat Festuca
L.
Katso myös

  Nadat Wikispeciesissä
  Nadat Commonsissa

Natojen suku jaetaan toisinaan kahdeksi suvuksi: isonadat (Schedonorus) ja pikkunadat (Festuca). Suomessa esiintyvistä lajeista isonatoihin kuuluvat nurminata, ruokonata ja lehtonata.[2]

Nadat myös risteytyvät sukurajan yli raiheinien (Lolium) kanssa. Risteymäsuku on rainadat (× Festulolium).[3]

Lajeja

Suomessa kasvavat lajit

Suomessa on kasvanut kaksitoista natalajia.[1][4] Uusimman luokituksen mukaan Suomessa esiintyvistä heinälajeista neljä häntänatojen (Vulpia) lajia yhdistetään pikkunatoihin ja kolme aiempaa lajia on siirretty raiheiniin (Lolium).[5][6]

  • hapsinata eli hapsilampaannata (Festuca filiformis, aiemmin F. tenuifolia)
  • hietikkonata (Festuca polesica)
  • hiirenhäntänata (Festuca myuros, syn. Vulpia myuros)
  • itunata (Festuca vivipara)
  • ketunhäntänata (Festuca alopecuros, syn. Vulpia alopecuros)
  • lampaannata (Festuca ovina)
  • lehtonata (Festuca gigantea) → lehtoraiheinä (Lolium giganteum) raiheinien suvussa
  • nurminata (Festuca pratensis) → nurmiraiheinä (Lolium pratense)
  • punanata (Festuca rubra)
    • pohjanpunanata (Festuca rubra subsp. arctica), sis. tunturinata (Festuca richardsonii)
    • mätäspunanata (Festuca rubra subsp. juncea)
    • niittypunanata (Festuca rubra subsp. rubra)
  • oravanhäntänata (Festuca bromoides, syn. Vulpia bromoides)
  • polvihäntänata (Festuca geniculata, syn. Vulpia geniculata)
  • puistonata (Festuca nigrescens)
  • roimanata eli isopunanata (Festuca heteromalla, aiemmin F. diffusa)
  • ruokonata (Festuca arundinacea, aiemmin F. elatior) → ruokoraiheinä (Lolium arundinaceum)
  • sojonata (Festuca stricta)
    • jäykkänata (Festuca stricta subsp. trachyphylla, aiemmin F. brevipila tai F. trachyphylla)
  • varjonata (Festuca heterophylla)

Tunturinataa (Festuca richardsonii) on aikaisemmin pidetty omana lajinaan, mutta se on sisällytetty pohjanpunanataan.[7][1]

Muita lajeja

Muualla kasvavia natalajeja:

  • etiopiannata (Festuca abyssinica)
  • kanariannata (Festuca agustinii)
  • metsänata (Festuca altissima)
  • hiusnata (Festuca amethystina)
  • baffininnata (Festuca baffinensis)
  • tundranata (Festuca brachyphylla)
  • alppinata (Festuca cinerealaji)
  • roikkunata (Festuca donax)
  • karhunnata (Festuca gautieri)
  • sininata (Festuca glauca)
  • napanata (Festuca hyperborea)
  • azoriennata (Festuca jubata)
  • atlasnata (Festuca mairei)
  • dyynihäntänata (Festuca membranacea, syn. Vulpia membranacea)
  • sirohäntänata (Festuca muralis, syn. Vulpia muralis)
  • kallionata (Festuca petraea)
  • keniannata (Festuca pilgeri)
  • timanttinata (Festuca rubicola)
  • öölanninpunanata (Festuca rubra subsp. oelandica)
  • etelännata (Festuca trichophylla)
  • kääpiönata (Festuca valesiaca)

Lähteet
  1. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0.
  2. Kasviatlas 2018: Isonadat (Schedonorus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 20.9.2019.
  3. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  4. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. Suomen Lajitietokeskus: Pikkunadat (Festuca) Viitattu 27.11.2022.
  6. Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1–2. 2020 & 2021.
  7. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H., 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21: 41–85.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.