Naasianjoki

Naasianjoki [4] (ven. Назия, Nazija [1]) on Venäjällä Leningradin alueen Korotkan piirissä virtaava 43 kilometriä pitkä joki, joka laskee Laatokkan etelärantaan Petrokrepostin lahdella Nazijassa.[2][lower-alpha 1][lower-alpha 2]

Naasianjoki
Назия, Nazija
Naasianjokea Murmanskin valtatien lähellä
Naasianjokea Murmanskin valtatien lähellä
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Korotka
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Laatokan valuma-alue
Pinta-ala 332 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Maluksinin suoalue
  59.6692°N, 31.4738°E
Laskupaikka Laatokka, Ala-Naasia
  59.9014°N, 31.3605°E
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 56 m [2]
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [3]
Pituus 42 km [1]
Muuta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Joen kulku

Naasianjoki saa alkunsa Maaluksan kylän lähellä sijaitsevalta Maluksinin suoalueelta (ven. Малуксинский Мох, Maluksinski Moh). Joki virtaa aluksi kohti luodetta ja se kääntyy ennen Slavjankan laajaa asuinaluetta (ven. Славянка) kohti pohjoista Laatokan rantaan asti. Siellä se virtaa Priladožskin (Приладожский) kautta rannikolle, jossa joenvarressa on Ala-Naasian kylän asutusta. Joen yli kulkee Priladožskin kohdalla valtatie Kuolan valtatie. Laatokan rannikolla se leikkaa ensin Vanhan Laatokan kanavan läpi (ven. Новоладожский канал) ja sitten vielä uuden Laatokan kanavan läpi. Muun muassa tämänkin joen vesi täydentää kanavasta poistuvaa vettä eikä kanavassa tarvita tämän takia sulkulaitteita.[2][lower-alpha 1][lower-alpha 2]

Joki on alajuoksulla 4–10 metriä leveä ja varsinkin alajuoksu kelpaa melontaan. Priladožskin kylän jätevedet on johdettu jokeen puhdistamattomina.[lower-alpha 2]

Historiaa

Joen nimen etymologia johdetaan suomalais-karjalaisesta sanasta nasia, jolla arvellaan tarkoitetun ”myrkkymarjoja” (Волчьи ягоды [lower-alpha 3]). Niitä on kasvanut alueella paljon.[lower-alpha 2] Joen varrella on sijainnut Markkovan seurakuntaan kuuluneita inkerinsuomalaisia kyliä. Nykyään suurin asutuskeskus on Priladožskin taajama. Naasian taajama sijaitsee idempänä Lavajoen varrella.[2]

Alueella olevista soista on nostettu runsaasti turvetta ja turvesoiden kuivatusoja on aina johdettu Naasianjokeen.[lower-alpha 2]

Naasianjoen valuma-alue

Naasianjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueeseen ja se laskee suoraan Laatokkaan. Laatokan laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen.[2]

Joen pituus on 42 kilometriä ja sen valuma-alueen pinta-ala on 332 neliökilometriä. Suurin sivujoki Mustajoki (ven. Чёрная, Tšornaja) yhtyy siihen Priladožskissa 5,2 kilometriä joensuusta. Mustajoki on 21 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 92,6 neliökilometriä [5]. Mustajoen latvahaarat sijaitsevat Slavjankassa asti. Keskijuoksulla sijaitsevat sivu-uomat Kjanga (Кянга) ja Barskovyi (Барсковый), jonka alueella on kaksi järveä. Järvet ovat Dolgojen pinta-ala on noin 20 hehtaaria [6], ja Barskoje (Варское). Yläjuoksulla sijaitsevat Svelenkaja (Свеленькая) ja Sidorvka (Сидорвка). Naasianjoella on vielä yksi luetteloitu järvi Krugloje, jonka pinta-ala on vain 2 hehtaaria [7]. Kaivannaisten ottamisen jälkeen on vesi valloittanut monet kuopat, joten tekolampia on alueella runsaasti.[lower-alpha 1]

  • Yksityiskohta vuoden 1863 kartassa kanavasta Naasianjoen kohdalla
    Yksityiskohta vuoden 1863 kartassa kanavasta Naasianjoen kohdalla
  • Laatokan kanava Naasianjoen kohdalla vuonna 1909
    Laatokan kanava Naasianjoen kohdalla vuonna 1909
  • Naasianjoen valuma-aluetta vuoden 1954 kartassa
    Naasianjoen valuma-aluetta vuoden 1954 kartassa

Lähteet

Huomioita
  1. Asia katsottu ja mitattu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
  2. Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Назия (река).
  3. Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Волчьи ягоды.

    Viitteet
    1. Naasianjoki, Назия (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.1.2022. (venäjäksi)
    2. USSR_map_NO_36-1_Leningrad.jpg (Wikipedia Commons), Itä-Euroopan topografiset kartat (sarja N501, karttalehti NO 36-1 Leningrad), USA:n armeijan karttapalvelu, 1954
    3. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.1.2022.
    4. Randefelt, Roland: Inkeri: tiekartta 1:200 000. Vantaa: Ingriainfo Oy, 1992. ISBN 951-96326-0-3.
    5. Mustajoki, Черная (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.1.2022. (venäjäksi)
    6. Dolgoje, Долгое (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.1.2022. (venäjäksi)
    7. Krugloje, Круглое (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.1.2022. (venäjäksi)
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.