Naši

Vasili Jakemenkon johtama ”Kuljemme yhdessä” rekisteröitiin 14. heinäkuuta 2000. Jakemenko hoiti presidentinhallinnon suhteita kansalaisjärjestöihin.^lähde? Jakemenkon esimiehenä toimi tuolloin presidentinkanslian varajohtaja Vladislav Surkov[10][11]. Surkovia sanottiin myöhemmin useasti Kremlin pääideologiksi, ja hänellä arvioitiin olevan kolmanneksi eniten valtaa Venäjällä^lähde?.

Jäseniä houkuteltiin mukaan hyvillä jäseneduilla: vapaalippuja elokuviin, pääsy internetiin, Moskovan ulkopuolella asuville ilmaiset matkat pääkaupunkiin ja halpoja matkoja. Mutta jokaisen uuden jäsenen piti värvätä viisi uutta jäsentä. Tällä tavoin oli tarkoitus koota yli 200 000 nuorta[12]. Liikkeen kanssa toimi Aleksei Mitrušinin johtama moskovalaista TsSKA-jalkapallojoukkuetta kannattava ”Urhoolliset ratsut” -jengi, jonka jäsenet olivat jalkapallohuligaaneja. Liikkeessä oli myös skinhead-kulttuurin piirteitä. Mitrušin oli Jakemenkon henkivartija.[12] Myös "Laulamme yhdessä" ja muita Kremliä tukevia yhdistyksiä syntyi nopeasti viranomaisten suostumuksella.^lähde?

Liike painosti eri tavoin kirjailijoita ja muita taiteilijoita, joiden tuotantoa se piti moraalittomana ja epäisänmaallisena. ”Kuljemme yhdessä” hyökkäsi kirjailija Vladimir Sorokinia vastaan, koska tämän kirjoittamassa kirjassa Sininen läski rienattiin hävyttömällä tavalla Stalinia ja Hruštšovia kuvaten nämä seksuaalisesti perversseiksi.[12] Viktor Jerofejevin kirjoissa oli liikkeen mielestä kiroilua ja muuta pahaa.[13]

Vuonna 2004 "Kuljemme yhdessä" -järjestölle tuli vaikeuksia. Yhtä sen jäsenistä syytettiin epäsiveellisten elokuvien levittämisestä, ja Moskovan ja Pietarin osastot riitelivät raha-asioista.[11]

Jakemenko perusti maaliskuussa 2005 toisen järjestön, Našin. Järjestön tarkoituksena oli alun perin osaltaan estää ”oranssi vallankumous” Venäjällä[5][14]. Tuohon aikaan Ukrainan oranssi vallankumous oli saanut vahvasti pontta opposition opiskelijaliikehdinnästä. Venäjän hallintoa vastassa sisäisiä ja ulkoisia vihollisia. Opposition kansalaisliikehdintä vaati hallinnon mielestä vastaliikkeen. Tämän vastustaminen Venäjällä vaati kiinteämpää ja taistelevampaa järjestöä.[14]

Naši perustettiin antifasistiseksi liikkeeksi kolmea kuukautta ennen kuin Kansallisbolševistinen puolue lakkautettiin ensimmäisen kerran 2005.

Järjestö sai rahoitusta Kremlin valtaeliittiä tukevilta rikkailta liikemiehiltä ja Kremlistä.[15] Našin tarkoitus oli puolustaa Surkovin ideoimaa suvereernia demokratiaa ja isänmaallisia arvoja. Se piti yllä neuvostonostalgiaa ja suuren isänmaallisen sodan muistoa ja puolusti sotaveteraanien kunniaa.[16][15]

Našin sotilaallisen osaston nuoria Smolenskissa vuonna 2011.

Vuoden 2007 lopulla Naši-järjestön nuorten epäiltiin uhanneen ja vandalisoineen suunnitellusti Kalugan kaupungissa baptisti- ja helluntaiseurakunnan kirkkoja.[17]

Liikkeen iskujoukkoina toimivat alussa TsSKA- ja Spartak-jalkapallojoukkueita kannattavat jalkapallohuligaanit. Jakemenko kannatti julkisesti skinheadien ottamista mukaan, koska nämä olivat isänmaallisia.[15] Liikkeen aktivistit kulkivat omilla busseillaan eri paikoissa järjestettäviin mielenosoituksiin.[15] Vuonna 2006 järjestö perusti myös armeijaan osastonsa, "Naša-armeijan".^lähde?

Našin toiminta nojaa liikkeen manifestin mukaan ajatukseen, että Venäjä on Euraasian johtava valtio, eikä länsi. Liikkeen tavoite on puolustaa Venäjää lännen "geopoliittisia pelejä" vastaan.[18] Liike näkee länsimaat Venäjän vihollisina.[19] Našin tavoite on myös Venäjän uudistaminen^lähde?.

Järjestön toiminta oli vahvinta kahtena ensimmäisenä vuonna. Vuoden 2007 lopussa järjestössä oli 120 000 17-25 vuoden ikäistä nuorta. Vuonna 2009 Našiin kuului 100 000-120 000 nuorta. Ydinjoukon suuruus oli 10 000 nuorta.[15]

Vuoden 2008 alussa Našin toimintaa alettiin organisoida uudelleen. Sille muodostettiin viisi alueosastoa aikaisemman noin 50 osaston sijaan.[20] Uutistoimisto RIA Novostin poliittisen kommentaattorin Dmitri Shusharinin mukaan "uudelleenjärjestelyssä" oli käytännössä kyse järjestön toiminnan jäädyttämisestä.[21]

Venäläisen politiikan tutkijan Stanislav Belkovskin mukaan "Presidentti Vladimir Putin ei ollut tyytyväinen siihen, miten Naši hoiti asioita, he aiheuttivat jännitteitä lännen kanssa. Dmitri Medvedev asettuu lännen ystäväksi, eikä aggressiivinen kansallinen isänmaallinen tuki sovi tuohon kuvaan."[22]

Vuonna 2008 järjestö oli hajonnut ryhmiin Naši-2.0, Teräs, Kaikki talot, Naša Voitto.^lähde? Vuonna 2009 alussa Našin rahoitus oli tyrehtynyt ja toiminta sekä julkisuusarvo hiipumassa, vaikka sen varjolla yhä yritettiin nostattaa muun muassa Viron vastaista henkeä Suomessa.[23]

Surkovin asema Kremlissä heikkeni 2011, kun Sergei Ivanovista tuli presidentin kansliapäällikkö.[24] Vuonna 2012 puhuttiin järjestön lakkauttamisesta ja jatkamisesta erilaisella organisaatiolla. Samana vuonna perustettiin parlamenttipuolue "Nokkela Venäjä". Muiden Kremliä tukevien kansalaisjärjestöjen merkitys kasvoi seuraavina vuosina Našin ohi.^lähde?

Našin jäsenet perustivat vuonna 2010 liikenne- ja pysäköintirikkomuksia vastaan taistelevan StopHam-järjestön (СтопХам, "Häiriköinti seis"). Järjestö laajeni vuosina 2010-2012 pienestä Moskovan järjestöstä valtakunnalliseksi[25]. Kreml rahoitti tätäkin järjestöä, vaikka se oli olevinaan itsenäinen. Järjestöä johti Dmitri Tšugunov. Järjestö liimaa suuria tarroja väärin pysäköityihin autoihin. Tarroissa lukee "en piittaa kenestäkään, pysäköin minne haluan". Järjestö myös julkaisi paljon YouTube-videoita rikkomusten tekijöistä. StopHam liimasi tarrojaan myös korkeiden virkamiesten autoihin. Eräässä tapauksessa Tšetšenian lähettilään vaimon Madina Mingajevan auto pysäköitiin väärin. Syntyi tappelu Mingajevaa puolustavien ja Stopham-aktivistien välille. StopHam lähetti tappeluvideon YouTubeen. Seurannut skandaali ajoi Tamerlan Mingajevan pois virastaan. Järjestölle nousi vastajärjestö StopStopHam. Surkov lähti Kremlistä, ja muutenkin hallituksen politiikka muuttui. Surkovin tilalle noussut Volodin pyrki rauhoittamaan kaikkea poliittista aktivismia, myös hallitusta puoltavaa. Niinpä vuonna 2016 järjestön rahoitus päättyi mutta järjestö jatkoi silti toimintaansa. [26][27]

Naši käynnisti joulukuussa 2006 kampanjan Ison-Britannian Moskovan-suurlähettilästä Tony Brentonia vastaan. Našilaiset muun muassa kantoivat suurlähettilään kuvia, joissa oli teksti "loser" (häviäjä) ja keskeyttivät hänen julkisen puheensa.[31] Britannian viranomaiset arvelivat BBC:n julkaiseman artikkelin mukaan kampanjan olleen kosto siitä, että lähettiläs osallistui Venäjän opposition järjestämään konferenssiin Pietarissa heinäkuussa 2006.[32]

Pääartikkeli: Viron patsaskiista 2007

Viron patsaskiistassa oli kyse erimielisyydestä Tallinnan Pronssisoturin merkityksestä ja siirrosta maan etnisten virolaisen sekä vironvenäläisten välillä. Hallitus päätyi siirron kannalle keväällä 2007. Kiista laajeni Viron ja Venäjän valtioiden väliseksi^lähde?.

Naši piiritti Viron Moskovan suurlähetystöä Tallinnan Pronssisoturi-kysymyksen vuoksi 27. huhtikuuta – 4. toukokuuta 2007 välisenä aikana.[33] Liikkeen liittokomissaari vaati Viron Moskovan suurlähetystön siirtämistä toiselle paikalle. Protestoijat yrittivät käydä Viron suurlähettilään kimppuun monta kertaa. he repivät 1. toukokuuta Viron lipun alas.[31]

Saartoon osallistuivat myös Mestnye, Yhtenäisen Venäjän Nuori Kaarti (Molodaja Gvardija) sekä Rossija Molodaja.[34] Seitsemän päivän kuluttua Naši ilmoitti lopettavansa suurlähetystön saarron.[35]

Moskovan mellakoiden jälkeen alkoi virolaisten nettisivujen häirintä. Kohteina olivat niin virastojen kuin eri medioidenkin nettisivut. Ajoittain häirintä yltyi niin pahaksi, että ulkomaiset yhteydet katkaistiin. Viro syytti asiasta Venäjää. Venäjä kielsi osuutensa. Vuonna 2009 Našin komissaari Konstantin Goloskokov kertoi hänen ja kumppaninsa käynnistäneen palvelunestohyökkäykset Viron hallinnon ja median verkkosivustoja vastaan.[36]

2. marraskuuta 2008 Našin kannattajat osoittivat mieltään Halloween-tunnuksin Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystön edessä Moskovassa. Kurpitsoihin oli merkitty väitetysti Yhdysvaltain politiikan vuoksi henkensä menettäneiden ihmisten nimiä.[37]

Naši hyökkäsi oikeustoimin ja erilaisin protestein Venäjän opposition tiedotusvälineitä vastaan. Näitä olivat Kommersant ja Novaja Gazeta. Helmikuussa 2009 Anna Bukovskaja väitti julkisesti johtavansa ryhmää, joka vakoili kansallisbolshevikkeja, Jablokoa ja Yhdistynyttä siviilirintamaa. Liike osallistui vuoden 2011 hallituksen vastaisen protestoinnin vastamielenosoituksiin.[38]

Viitisentoista Našiin tai sitä lähellä olevaan järjestöön kuuluvaa henkilö sekä pari Suomen islamilaisen puolueen jäsentä osoitti mieltä Helsingissä 23. maaliskuuta 2009 kirjan Kaiken takana oli pelko julkistamistilaisuudessa. Islamilaisen puolueen puheenjohtajan Abdullah Tammen mukaan yhtenä syynä oli Viron muslimiväestö, joka on suurelta osin venäläisiä ja taustaltaan tataareja. Hänen mukaansa Viron muslimiväestö ei saa rakentaa omia moskeijoita ja venäläisten kohtelu yleensä on ala-arvoista ja syrjivää.[39]