Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue

Hitlerin väärennetty DAP:n jäsenkortti (555 muutettu seitsemäksi)

Puolueen edeltäjä DAP (Deutsche Arbeiterpartei) eli Saksan työväenpuolue perustettiin Münchenissä 1919 ja se oli yksi lukuisten muiden pienten ensimmäisen maailmansodan tappion nostattamien liikkeiden joukossa. Saksan armeijan palveluksessa ollut Hitler lähetettiin vakoilemaan puoluetta ja hän liittyi puolueeseen jäsennumerolla 55. Hitlerin jäsennumero muutettiin kuitenkin pian numeroksi 555, koska puolue halusi vaikuttaa suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Myöhemmin Hitler ilmoitti olevansa ”puolueen 7. jäsen”, vaikka todellisuudessa hän oli DAP:n keskuskomitean 7. jäsen. Ensimmäisen suuren joukkokokouksen DAP järjesti Münchenin Hofbräuhaus-olutravintolassa 24. helmikuuta 1920, jolloin puolueen nimi muutettiin Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (NSDAP) ja samalla hyväksyttiin puolueen 25 kohdan ohjelma, joka myöhemmin julistettiin muuttumattomaksi. Puolue jouduttiin perustamaan uudestaan 27. helmikuuta 1925, kun se oli julistettu epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen laittomaksi 1923. Kapinassa varhaisten kansallissosialistien vereen tahriutunut lippu tuli sittemmin puolueen pyhimmäksi esineeksi, ja sen kosketuksella siunattiin kaikki puolueen liput.

Aluksi kansallissosialistien poliittinen menestys oli heikkoa, mutta vuoden 1930 vaaleissa kansansuosio kääntyi nousuun. NSDAP toimi eräänlaisena protestipuolueena, joka keräsi ääniä taloudellisen laman ja Weimarin tasavallan poliittisen kyvyttömyyden vuoksi. Apuna vallantavoittelussa toimi myös puolueen yksityinen armeija, Sturmabteilung (lyh. SA). Vuoden 1932 vaaleissa kansallissosialisteista tuli suurin puolue Saksan valtiopäivillä (saks. Reichstag), ja presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valta­kunnan­kansleriksi 30. tammikuuta vuonna 1933.

Tämän jälkeen valtiopäivät hajotettiin ja järjestettiin uudet, epädemokraattiset valtio­päivä­vaalit, joissa kansallissosialistit saivat noin 44 % kannatuksen. Vasemmisto oli suurelta osin suljettu vaalien ulkopuolelle. Uudet valtiopäivät säätivät hallitukselle neljäksi vuodeksi 1933–1937 valtalain, jonka mukaan hallitus pystyi säätämään lakeja ilman valtiopäiviä. Laki uusittiin 1937 ja 1941. Lopulta 26. huhtikuuta 1942 säädettiin laki, jonka mukaan kaikki valta kuuluu Saksan johtajalle Adolf Hitlerille. Vuoden 1933 vaalien jälkeen ensin kiellettiin Saksan kommunistinen puolue, sitten sosiaalidemokraatit, ja tämän jälkeen myös muut puolueet hajosivat. Kesällä 1933 hyväksyttiin laki, jonka mukaan NSDAP oli Saksan ainoa puolue.

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue lakkautettiin liittoutuneiden sotilashallinnon käskystä Saksan antauduttua toukokuussa 1945.[1]