N-37

N-37 on neuvostoliittolainen lentokoneissa käytetty 37 millimetrin konetykki. Sen suunnitteli Aleksandr Nudelman toisen maailmansodan aikaisen NS-37-tykin seuraajaksi. Tykki otettiin käyttöön vuonna 1946. Se oli 30 prosenttia kevyempi kuin edeltäjänsä, mutta se oli myös lähtönopeudeltaan 23 prosenttia hitaampi.

N-37D-konetykki ja kaksi NR-23-konetykkiä.

N-37 on lentokonetykiksi kookas ase, jonka ammus on myös huomattavan raskas. Ammuksen lähtönopeus, 690 m/s, on alhaisempi kuin saman aikakauden kevyemmillä lentokonetykeillä. Samoin aseen tulinopeus on vain 400 laukausta minuutissa. Suurikaliiperisen tykin rekyyli ja ruutikaasut olivat ongelmallisia suihkuhävittäjissä, kuten myös paljon tilaavievän aseen ja tarvittavan ammusmäärän sijoittamisessa koneeseen, mutta yksikin osuma saattoi riittää viholliskoneen alasampumiseen.

NL-37:ä käytettiin MiG-9-, MiG-15-, MiG-17- sekä varhaisissa MiG-19-hävittäjissä, Jakovlev Jak-25 -koneessa, sekä muissakin konetyypeissä. Tykin valmistus päättyi 1950-luvun lopussa, mutta se oli palveluskäytössä vielä vuosia tuotannon loppumisen jälkeen.

Versiot

• N-37: Ensimmäinen sarjatuotantomalli, ei suujarrua. Asetta käytettiin MiG-9- ja Su-13-hävittäjissä.
• N-37D: Suujarrulla varustettu, eniten tuotettu malli, jota käytettiin MiG-15, MiG-15bis ja MiG-17-hävittäjissä.
• N-37L: Pidemmällä, 1 950 mm pitkällä putkella varustettu malli, jota käytettiin Jak-25-torjuntahävittäjä/tiedustelukoneessa.
• NN-37: Nudelmanin–Nemenovin modernisoitu konstruktio, jossa muun muassa tulinopeutta oli nostettu pneumaattisen kiihdyttimen avulla.