NHL-kausi 1976–1977

NHL-kausi 1976–1977 oli National Hockey Leaguen historian 60. kausi. Sen aikana 18 NHL-joukkuetta pelasi kukin 80 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 4–0.[2] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 19. ja seuran koko historian 20. Stanley Cup -mestaruus.[3][4]

Kaudeksi 1976–1977 California Seals vaihtoi paikkakuntaa, ja siitä tuli Cleveland Barons. Myös Kansas City Scouts muutti, ja siitä tuli Colorado Rockies.[5] Kaudella 1976–1977 Scotty Bowmanin valmentama Montreal Canadiens teki historiaa voittamalla ensimmäisenä NHL-joukkueena 60 runkosarjaottelua.[6] Vahvalla puolustuksella ja Vezina Trophy -palkitulla maalivahtikaksikolla varustettu Canadiens hävisi kauden aikana ainoastaan kahdeksan ottelua, mikä oli saavutus, johon edes 1980-luvulla NHL:ää hallinnut Edmonton Oilers ei kyennyt.[6][7] Päästettyjä maaleja joukkueella oli vain 171. Syksyllä 1976 moni tärkeä Canadiens-pelaaja oli ollut mukana Kanadan voittoisassa joukkueessa vuoden 1976 Kanada-cupissa ja saanut sitä kautta lisää itseluottamusta.[6]

Runkosarjan pistepörssin voitti Montreal Canadiensin hyökkääjä Guy Lafleur, joka keräsi kaikkiaan 136 tehopistettä pelaamissaan 80 ottelussa.[8][9] Plus/miinus-tilaston ykkönen oli Norris-palkinnon saanut Canadiens-puolustaja Larry Robinson.[9] Saman joukkueen Steve Shutt teki puolestaan eniten runkosarjamaaleja, yhteensä 60 kappaletta.[9] NHL-palkinnoista Guy Lafleurille myönnettiin Art Ross Trophyn ohella Hart Memorial Trophy ja Lester B. Pearson Award.[10][11][12] Lisäksi hänet valittiin liigan ykköstähdistöön.[9] Lafleur voitti myös pudotuspelien pistepörssin. Hän teki 14 pudotuspeliottelussa yhteensä 26 tehopistettä, joista 9 oli maaleja ja 17 syöttöpisteitä.[13] Suoritustensa myötä Lafleur arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja hän sai Conn Smythe Trophyn.[9][14]