NHL-kausi 1966–1967

NHL-kausi 1966–1967 oli National Hockey Leaguen historian 50. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1] NHL koostui viimeisen kerran niin sanotuista Original Six -joukkueista, jotka ovat Boston Bruins, Chicago Black Hawks, Detroit Red Wings, Montreal Canadiens, New York Rangers ja Toronto Maple Leafs,[2] sillä seuraavalla kaudella liigaan liittyi kuusi uutta joukkuetta.[3] Stanley Cupin voitti Punch Imlachin valmentama Toronto Maple Leafs, joka kukisti finaalisarjassa Montreal Canadiensin otteluvoitoin 4–2.[4][5] Kyseessä oli Toronton seurahistorian 13. Stanley Cup -mestaruus.[6] Maple Leafsia edustanut Dave Keon arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi ja sai Conn Smythe Trophyn.[7]

Runkosarjan pistepörssin voitti Chicago Black Hawksin Stan Mikita, ja hänelle myönnettiin Art Ross Trophyn lisäksi Hart- ja Lady Byng -palkinnot.[8] Mikita keräsi 70 ottelussa 97 tehopistettä, joista 35 oli maaleja ja 62 syöttöpisteitä.[9] Pudotuspeleissä pistepörssin ykkönen oli Toronton Jim Pappin, joka teki 12 ottelussa 7 maalia ja keräsi 8 syöttöpistettä.[10] Parhaan tulokkaan palkinnon Calder Memorial Trophyn sai Boston Bruinsia edustanut Bobby Orr.[11]