NHL-kausi 1965–1966

NHL-kausi 1965–1966 oli National Hockey Leaguen historian 49. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Toe Blaken valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Detroit Red Wingsin otteluvoitoin 4–2.[2][3] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 13. ja seuran koko historian 14. Stanley Cup -mestaruus.[4][5] Detroit Red Wingsin maalivahti Roger Crozier arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja hänelle myönnettiin Conn Smythe Trophy.[6] Canadiens-puolustaja Jean-Guy Talbot puolestaan juhli jo uransa seitsemättä Stanley Cup -voittoa.[5]

Runkosarjan pistepörssin voitti Chicago Black Hawksin Bobby Hull, joka sai Art Ross Trophyn ohella Hart Memorial Trophyn.[7] Hull keräsi 65 ottelussa 97 tehopistettä, joista 54 oli maaleja ja 43 syöttöpisteitä.[8] Maalimäärä 54 oli tuolloin NHL:n uusi ennätys.[9] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Detroit Red Wingsin Norm Ullman, joka teki 12 ottelussa 6 maalia ja antoi 9 maaliin johtanutta syöttöä eli keräsi yhteensä 15 tehopistettä.[10] Parhaan tulokkaan palkinto Calder Memorial Trophy myönnettiin Toronto Maple Leafsissa pelanneelle Brit Selbylle.[11]

NHL-palkinnoista kaudella 1965–1966 jaettiin ensimmäisen kerran Lester Patrick Trophy. Palkinnon ensimmäinen voittaja oli Jack Adams.[12]