NHL-kausi 1954–1955

NHL-kausi 1954–1955 oli National Hockey Leaguen historian 38. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Detroit Red Wings, joka kukisti finaalisarjassa Montreal Canadiensin otteluvoitoin 4–3.[2][3]

Runkosarjan pistepörssin ja Art Ross Trophyn voitti Montreal Canadiensia edustanut Bernie Geoffrion.[4] Geoffrion keräsi 70 ottelussa yhteensä 75 tehopistettä, joista 38 oli maaleja ja 37 syöttöpisteitä.[5] Hän myös jakoi maalipörssin voiton Maurice Richardin kanssa 38 osumallaan.[4] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli puolestaan Detroit Red Wingsin Gordie Howe. Hän teki 11 pudotuspeliottelussa 20 tehopistettä, joista 9 oli maaleja ja 11 maaliin johtaneita syöttöjä.[6] Hart Trophyn sai Toronto Maple Leafsia edustanut Ted Kennedy.[7]

Parhaalle puolustajalle jaettavan Norris-palkinnon voitti Montreal Canadiensin Doug Harvey,[8] ja parhaan tulokkaan Calder Memorial Trophyn sai Chicago Black Hawksia edustanut Ed Litzenberger.[9]

Pyhän Patrickin päivänä 17. maaliskuuta 1955 Montreal Canadiensin ja Detroit Red Wingsin välisen runkosarjaottelun yhteydessä sattui kuuluisa mellakka, joka tunnetaan englanniksi nimellä ”Richard Riot” ja ranskaksi nimellä ”L’Émeute”. Neljä päivää aiemmin Maurice Richard oli ottanut yhteen häntä mailalla päähän lyöneen Boston Bruins -puolustaja Hal Laycoen kanssa. Nujakan yhteydessä myös tapaukseen puuttunut linjatuomari Cliff Thompson oli joutunut Richardin iskun kohteeksi. Tämän seurauksena NHL:n presidentti Clarence Campbell asetti tuolloin NHL:n pistepörssin kärjessä olleen Richardin pelikieltoon koko loppukauden ajaksi. Kyseessä oli siihen mennessä pisin NHL:ssä annettu pelikielto. Laycoe ei sen sijaan saanut tilanteesta minkäänlaista rangaistusta.[10][11][12][13]

Päätös raivostutti kanadanranskalaiset, joille Richard oli suuri urheilusankari ja kanadanranskalaisuuden ilmentymä. Niinpä Campbellin tullessa katsomaan Montrealin kotiottelua Detroitia vastaan hänet otettiin vastaan buuauksin ja hänen päälleen viskeltiin muun muassa kananmunia. Ensimmäisen erän päätyttyä Campbellin suuntaan heitettiin kyynelkaasupommi. Niinpä ottelun tapahtumapaikkana toiminut Montreal Forum jouduttiin evakuoimaan, ja Detroit nimettiin ottelun voittajaksi vain yhden erän jälkeen. Mellakoiva yleisö jatkoi kuitenkin riehumistaan kaduilla rikkoen muun muassa ikkunoita ja kääntäen autoja ylösalaisin. Kahdentoista poliisin lisäksi 25 siviiliä loukkaantui ja yli 60 ihmistä pidätettiin. Lisävahinkojen estämiseksi Richard vetosi seuraavana päivänä yleisöön radiossa, jotta kaaos saataisiin päättymään, ja tämän jälkeen väkivaltaisuuksia ei enää esiintynyt.[10][11][12][13]