NHL-kausi 1951–1952

NHL-kausi 1951–1952 oli National Hockey Leaguen historian 35. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1][2] Stanley Cupin voitti Detroit Red Wings, joka kukisti finaalisarjassa Montreal Canadiensin otteluvoitoin 4–0. Kyseessä oli Red Wingsin seurahistorian viides Stanley Cup -mestaruus.[3][4]

Runkosarjan piste- ja maalipörssin sekä Art Ross Trophyn ja Hart Trophyn voitti Gordie Howe.[1][5] Howe keräsi 70 ottelussa yhteensä 86 tehopistettä, joista 47 oli maaleja ja 39 syöttöpisteitä.[6] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Howen tavoin Detroit Red Wingsia edustanut Ted Lindsay. Hän teki 8 pudotuspeliottelussa 7 tehopistettä, joista 5 oli maaleja ja 2 maaliin johtaneita syöttöjä.[7] Parhaalle tulokkaalle myönnettävän Calder Memorial Trophyn sai Montreal Canadiensien Bernie Geoffrion, joka teki runkosarjassa 30 maalia ja antoi 24 maaliin johtanutta syöttöä. Ainoastaan Howe ja Bill Mosienko tekivät kauden aikana enemmän maaleja kuin Geoffrion.[1][8]