NHL-kausi 1926–1927

NHL-kausi 1926–1927 oli National Hockey Leaguen historian 10. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 runkosarjaottelua.[1][2] Liigaan tuli mukaan kolme uutta joukkuetta, jotka olivat Chicago Black Hawks, Detroit Cougars ja New York Rangers.[3] Toronto St. Patricks vaihtoi nimensä kesken kauden Conn Smythen ostettua seuran, ja seura nimettiin uudelleen Maple Leafsiksi 14. helmikuuta 1927.[4]

NHL-kausi 1926–1927
Järjestyksessä oleva kausi	10.
Maa	Kanada  Yhdysvallat
Joukkueiden määrä	10
Mestari	Ottawa Senators
Pistepörssin voittaja	Bill Cook
← 1925–1926	1927–1928 →
Infobox OK

Ensimmäistä kertaa NHL:n voittajajoukkue saavutti Stanley Cupin voiton, kun aiempina vuosina NHL:n voittanut joukkue selviytyi ottelemaan Stanley Cupin voitosta muiden jääkiekkoliigojen mestareiden kanssa.[5] Stanley Cupin voitti alkuperäinen Ottawa Senators, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 2–0. Loppuottelusarjassa pelattiin myös kaksi tasapeliä.[6][7][8]

Runkosarjan piste- ja maalipörssin voitti New York Rangersia edustanut Bill Cook.[1] Pelaamissaan 44 ottelussa Cook keräsi yhteensä 37 tehopistettä, joista 33 oli maaleja ja 4 syöttöpisteitä.[9] Arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn puolestaan sai Montreal Canadiensin puolustaja Herb Gardiner.[1][10][11]

Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Boston Bruinsin Harry Oliver. Hän teki 8 pudotuspeliottelussa 6 tehopistettä, joista 4 oli maaleja ja 2 maaliin johtaneita syöttöjä.[12] Ensimmäistä kertaa jaetun ja tuolloin runkosarjassa vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille annetun Vezina Trophyn sai Montreal Canadiensin George Hainsworth. Palkinto nimettiin Georges Vézinan mukaan ja hänen muistoaan kunnioittaen.[13]