NFL:n pudotuspelit

Vuosina 1920-1932 NFL:n mestari oli automaattisesti NFL:n mestari ilman pudotuspelejä.

Kaudella 1932 kaksi joukkuetta, Chicago Bears ja Portsmouth Spartans olivat tasoissa kauden päätteeksi, joten NFL päätti järjestää yhden pudotuspelin joukkueiden välillä mestaruuden ratkaisemiseksi. Chicago voitti ottelun 9-0 ja kruunattiin mestariksi. Pudotuspeliottelu oli kannattajien keskuudessa niin suosittu, että liiga jakoi seuraavalle kaudelle joukkueensa kahteen divisioonaan, joiden voittajat kohtasivat NFL:n mestaruusottelussa.

Vuosina 1933-1966 NFL:n mestaruus ratkaistiin edelleen yhdellä pudotuspelillä. Vuosina 1933-1949 NFL jakoi joukkueet kahteen divisioonaan ja vuosina 1949-1966 kahteen konferenssiin seuraavasti:

• 1933-1949 Divisioonat Eastern ja Western
• 1950-1952 Konferenssit American ja National
• 1953-1966 Konferenssit Eastern ja Western

Vuonna 1966 kilpailevan liigan AFL:n voittanut joukkue Kansas City Chiefs kohtasi ensimmäisessä Super Bowlissa NFL:n mestarin Green Bay Packersin. Ottelua ei tuolloin vielä kutsuttu virallisesti Super Bowliksi, vaan nimellä "AFL-NFL World Championship Game" l. AFL:n ja NFL:n maailmanmestaruusottelu. Vuosina 1967-1970 NFL:n edustaja Super Bowliin ratkaistiin neljän ottelijan pudotuspelillä ja konferenssien välisen mestaruusottelun voittaja oli samalla NFL:n mestari. AFL:n Super Bowl -edustaja valittiin vuosina 1966-1968 yhden pudotuspelin perusteella ja vuosina 1969 neljän joukkueen pudotuspelisarjalla.

Liigojen yhdistyttyä vuonna 1970 NFL:ksi pudotuspelijärjestelmä muuttui. NFL:n uuden konferenssi- ja divisioonajaon mukaan pudotuspeleihin otettiin kuusi divisioonavoittajaa ja kaksi nk. villin kortin (engl. Wild Card) joukkuetta voitto/tappio-suhteen perusteella. Vuodesta 1975 lähtien käytössä ovat olleet sekä pudotuspeliturnauksen joukkueiden sijoitusjärjestelmä että kotikenttäedut. Vuosien saatossa turnausformaatti on vaihdellut NFL-joukkueiden määrän lisääntyessä, ensin kymmenen joukkueen turnaukseksi vuonna 1978 ja lopulta vuonna 1990 12 joukkueen turnaukseksi.

Nykyinen turnausjärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1970, jolloin American Football League ja NFL yhdistyivät. Pudotuspelit pelataan rinnakkain kahden konferenssin, AFC:n ja NFC:n sisäisinä. Turnauksen voittajajoukkueet ovat oman konferenssinsa mestareita. Kummastakin konferenssista selviytyy kuusi joukkuetta pudotuspeleihin seuraavasti:

• Konferenssin neljän divisioonan voittajat (ne joukkueet, joilla on divisioonansa paras voitto/tappio-suhde) saavat automaattisesti paikan pudotuspelien toisella kierroksella ja järjestysnumerot 1:stä 4:ään.
• Kaksi jäljelle jäävää paikkaa järjestysnumeroilla 5 ja 6 annetaan nk. villeinä kortteina (engl. Wild Card) joukkueille, jotka eivät voittaneet divisioonaansa, mutta joilla on jäljelle jääneistä konferenssin joukkueista paras voitto/tappio-suhde.

Turnauksen kaavio muodostetaan siten, että joukkueet järjestysnumeroilla 3 ja 6 sekä 4 ja 5 kohtaavat pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella (engl. Wild Card Round). Järjestysnumerot 1 ja 2 saaneet joukkueet (eli runkosarjan eniten voittoja keränneet) saavat lepovuoron ja siirtyvät automaattisesti pudotuspelien toiselle kierrokselle (engl. Divisional Round), jossa ne kohtaavat ensimmäisen kierroksen voittajat. Jokaisella turnauksen kierroksella aina pienimmän järjestysnumeron turnauksen alussa saanut kohtaa suurimman järjestysnumeron saaneen. Kotikenttäetu annetaan aina otteluparin paremmin sijoitetulle joukkueelle.

Kun toinen kierros on pelattu, voittajat kohtaavat konferenssin mestaruusottelussa, jonka voittaja saa paikan Super Bowlissa.

Jos kahden joukkueen voittoprosentti on sama runkosarjan päätyttyä, pudotuspelien järjestysnumerot ratkaistaan NFL:n tiebreaker-säännöillä, jossa viimeinen mahdollinen ratkaisija on kolikonheitto:[1]

Joukkueiden valintajärjestys NFL Draftissä määräytyy myös pudotuspelien lopputuloksen mukaan. Liigan 32 joukkuetta järjestetään runkosarjan voittojen ja tappioiden perusteella järjestykseen ja Super Bowlin hävinnyt joukkue valitsee seuraavan kevään valintatilaisuudessa numerolla 31 ja Super Bowlin voittaja numerolla 32. Mikäli kahden tai useamman joukkueen voittoprosentti on ollut edellisellä kaudella sama, käytetään seuraavia tiebreaker-sääntöjä:

1. Pisimmälle pudotuspeleissä selvinnyt joukkue saa alemman numeron kuin pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt
2. Joukkueen menneen kauden vastustajien voittoprosentit laskettuna vastustajien kumulatiivisesta voittojen ja tappioiden määrästä, jolloin se joukkue, jolla oli heikoimmat vastustajat, saa alemman varausnumeron
3. Kolikonheitto

Nykyjärjestelmä saa joka vuosi osakseen kritiikkiä villien korttien käytöstä, koska periaatteessa on mahdollista, että divisioonan voittajalla (ja automaattisesti kotikenttäedun saavalla joukkueella) voi olla huonompi voitto/tappio-suhde kuin villillä kortilla pudotuspeleihin selviytyneellä. Näin kävi esimerkiksi vuonna 2005, kun Jacksonville Jaguars voitti 12 ottelua ja hävisi vain 4 runkosarjassa. Se ei riittänyt divisioonavoittoon, koska saman divisioonan Indianapolis Colts voitti 14 ottelua ja hävisi vain 2. Tämän vuoksi Jaguars joutui tyytymään villiin korttiin ja matkustamaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vierasotteluun New England Patriotsia vastaan, jonka 10 voittoa ja 6 kuusi tappiota riittivät Patriotsille divisioonavoittoon (ja siten automaattiseen kotiotteluun).

Divisioonajaon ja divisioonavoittajia suosivan järjestelmän (jossa divisioonavoittajan pudotuspelipaikka on taattu) takia on myös mahdollista tilanne, jossa divisioonavoittajalla voi olla paljon huonompi voittoprosentti kuin jonkin toisen divisioonan kakkoseksi jääneellä joukkueella. Näin kävi esimerkiksi kaudella 2008, jolloin Arizona Cardinals voitti oman heikkotasoisen NFC West -divisioonansa vain 9 voitolla ja 7 tappiolla, kun taas omassa AFC East -divisioonassaan 11 voitolla ja 5 tappiolla kakkoseksi jäänyt New England Patriots jäi kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle. AFC Eastissä Patriotsin kohtaloksi koitui Miami Dolphins, joka voitti Patriotsin tapaan 11 ja hävisi 5 ottelua, mutta Dolphinsin voitto runkosarjan aikana Patriotsista toi sille divisioonavoiton.

• NFL Record and Fact Book (ISBN 1-932994-36-X)
• Total Football: The Official Encyclopedia of the National Football League (ISBN 0-06-270174-6)
• The Sporting News Complete Super Bowl Book 1995 (ISBN 0-89204-523-X)
• Super Bowlin virallinen historia
• Suuri NFL-tilastojen tietokanta
• The NFL History Network - sisältää mm. suuren määrän NFL:n varhaishistorian ottelutuloksia

• NFL Tiebreaker Rules