N-klooributaani-imidi

N-klooributaani-imidi
Tunnisteet
CAS-numero	128-09-6
IUPAC-nimi	1-klooripyrrolidiini-2,5-dioni
SMILES	C1CC(=O)N(C1=O)Cl[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava	C4H4ClNO2
Moolimassa	133,532 g/mol
Tiheys	1,65[2] g/cm³
Sulamispiste	150–151 °C[3]
Liukoisuus	14,3 g/l (25 °C)[4]
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

N-klooributaani-imidi (C₄H₄ClNO₂) on heterosyklinen orgaaninen yhdiste ja meripihkaimidin kloorattu johdannainen. Yhdistettä käytetään orgaanisen kemian synteeseissä klooraavana reagenssina tai mietona hapettimena.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa N-klooributaani-imidi on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen, asetoniin sekä jääetikkaan ja hieman tetrakloorimetaaniin sekä bentseeniin, mutta ei dietyylieetteriin.[3][5][6][7]

Valmistus ja käyttö

N-klooributaani-imidiä valmistetaan johtamalla klooria meripihkaimidin vesipitoiseen etanoliliuokseen.[7]

N-klooributaani-imidiä käytetään orgaanisen kemian synteeseissä klooraamaan amiineja, ketoneja, tioeettereitä, sulfoksideja ja allyylisiä ja bentsyylisiä alkoholeja. Sitä voidaan käyttää myös primääristen alkoholien hapettamiseen aldehydeiksi ja sekundääristen alkoholien hapettamiseen ketoneiksi.[3][5][6][7] Sitä voidaan käyttää myös aminohappojen ja peptidien tutkimuksessa[3] sekä bakterisidina ja veden klooraukseen.[8]

Katso myös

N-bromibutaani-imidi

Lähteet

N-chlorosuccinimide – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 24.9.2014.
William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3.120. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.9.2014). (englanniksi)
S. Davis Worley & John A. Wojtowicz: N-Halamines, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 24.9.2014
Physical properties:Succinchlorimide NLM Viitattu 24.9.2014
Yasukazu Ura & Gozyo Sakata: Chloroamines, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 24.9.2014
Scott C. Virgil, Terry V. Hughes, Di Qiu & Jianbo Wang: N-Chlorosuccinimide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2012. Teoksen verkkoversio Viitattu 24.9.2014
Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 218. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.9.2014). (englanniksi)
George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 137. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.9.2014). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[ncbi-1] N-chlorosuccinimide – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 24.9.2014.

[crc-2] William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3.120. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.9.2014). (englanniksi)

[kirk-othmer-3] S. Davis Worley & John A. Wojtowicz: N-Halamines, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 24.9.2014

[nlm-4] Physical properties:Succinchlorimide NLM Viitattu 24.9.2014

[ullmann-5] Yasukazu Ura & Gozyo Sakata: Chloroamines, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 24.9.2014

[e-eros-6] Scott C. Virgil, Terry V. Hughes, Di Qiu & Jianbo Wang: N-Chlorosuccinimide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2012. Teoksen verkkoversio Viitattu 24.9.2014

[concise-7] Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 218. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.9.2014). (englanniksi)

[gardner-8] George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 137. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.9.2014). (englanniksi)