Asetyylikysteiini

Asetyylikysteiini, myös N-asetyylikysteiini tai tarkemmin N-asetyyli-L-kysteiini, on aminohappo, joka on luonnossa yleisen kysteiinin johdos. Sillä on eräitä farmakologisia ominaisuuksia, joiden vuoksi sillä on lääkinnällistä käyttöä. Sen IUPAC-nimistökoodin mukainen nimi on 2-asetamido-3-sulfanyylipropaanihappo.

Asetyylikysteiini
Asetyylikysteiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(R)-2-asetamido-3-sulfanyylipropaanihappo
Tunnisteet
CAS-numero 616-91-1
ATC-koodi R05CB01
PubChem 12035
DrugBank DB06151
Kemialliset tiedot
Kaava C5H9NO3S 
Moolimassa 163,195 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 109,5 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Proteiinisitoutuminen 83 %
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 5,6 tuntia
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Asetyylikysteiiniä käytetään limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Sen mekanismia ei täsmällisesti tunneta, mutta se katkoo sitkeän liman disulfidisidoksia ainakin hengitettynä. Se on kuitenkin käytössä veteen sekoitettavina poretabletteina, joiden kauppanimiä ovat Suomessa Mucomyst, Meditus ja Bisolaclar. Aine imeytyy nopeasti suolistossa, ja sen biologinen hyötyosuus on vajaa kymmenen prosenttia.[1] Asetyylikysteiiniä käytetään myös kystisen fibroosin hoidossa limaisuutta vastaan. Myös muilla kysteiinijohdoksilla, kuten karbokysteiinillä, on samantapainen limaa pilkkova ominaisuus.[2]

Asetyylikysteiiniä käytetään lääkkeenä myös akuutissa parasetamolimyrkytyksessä spesifisenä antidoottina eli niin sanottuna vastamyrkkynä suojaamaan maksaa pysyvältä vaurioitumiselta. Tällöin lääke annetaan suonensisäisesti.[3] Samaa tarkoitusta palvelee sen käyttö muun muassa valkokärpässieni- ja nääpikkämyrkytyksissä.[4]

Lähteet

  1. Pharmaca Fennica: Mucomyst 200 mg poretabletti, s. 2346–2347. Lääketietokeskus, 2013. ISSN 0355-7472.
  2. Jouko Tuomisto – Matti K. Paasonen: ”Mauri J. Mattila: Hengitysteiden farmakologiaa”, Farmakologia ja toksikologia, s. 463. Helsinki: Kandidaattikustannus, 1982. ISBN 951-99395-7-1.
  3. Jouko Tuomisto – Matti K. Paasonen: ”Toksikologiaa”, Farmakologia ja toksikologia, s. 846. Helsinki: Kandidaattikustannus, 1982. ISBN 951-99395-7-1.
  4. Treatment of Amatoxin Poisoning: 20-Year Retrospective Analysis. Journal of Toxicology – Clinical Toxicology, 2002, 40. vsk, nro 6, s. 715–757. Artikkelin verkkoversio.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.