Nîmes
Nîmes /nim/ on kaupunki Etelä-Ranskan Provence-Alpit-Rivieran alueella, Espanjasta Italiaan vievän roomalaisen Via Domitia -tien varrella. Vuonna 2006 siellä oli 144 092 asukasta[1]. Nîmesin vanhankaupungin asemakaava on keskiaikainen: mutkikkaat kadut lähtevät säteittäin länsiosassa sijaitsevalta areenalta.
Nîmes | |
---|---|
Näkymä Nîmesin keskustaan |
|
vaakuna |
|
Nîmes |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Ranska |
Alue | Oksitania |
Departementti | Gard |
Arrondissementti | Nîmes |
Hallinto | |
– Pormestari | Jean-Paul Fournier |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 161,85 km² |
Korkeus | 21–215 m |
Väkiluku (2006) | 144 092 |
– Väestötiheys | 890,3 as./km² |
Farkkukangas eli denim (”de Nîmes” = Nîmesistä) on saanut nimensä alueen tekstiiliteollisuudesta.[2]
Historia
Roomalaisaika
Nîmesin nimi tulee sanasta Nemausus (suom. "Niilin veteraanit"), Julius Caesarin Niilin sotaretken veteraanien mukaan. Viidentoista palvelusvuoden jälkeen Caesarin sotilaat saivat palan viljelysmaata tältä tasankoalueelta. Alueella on huomattavia muinaismuistoja roomalaisajoilta, kuten amfiteatteri ja Marcus Vipsanius Agrippan rakennuttama Maison Carrée -temppeli. Roomalaiset pyrkivät hoitamaan kaupunkiensa vesihuollon hyvin. Niinpä Nimesiin rakennettiin 50 km:n pituinen akvedukti, jonka vesi otettiin nykyisen Uzèsin luona olevasta lähteestä. Akveduktista on jäljellä Gard-joen ylittävä silta Pont du Gard.[2]
Keskiaika
Rooman luhistuminen 400-luvulla johti Nimésin alueen köyhtymiseen. Levottomuuksilta pyrittiin suojautumaan vuonna 1194 valmistuneen kaupunginmuurin avulla. Keskiajan loppupuolella alue kuului Toulousen herttuakuntaan. Paavien Avignonin vankeuden ajoista 1300-luvulta alkoi Provencessa ja Languedocissa levoton kausi, johon sisältyi useita luonnononnettomuuksia, ruttoepidemia, satavuotinen sota ja burgundien miehitysaika.[2]
Uskonsotien aika
Protestanttisuus juurtui 1500-luvulla voimakkaasti Etelä-Ranskaan. Vuonna 1562 kalvinilaisten ja katolisten välillä syntyi verisiä kahakoita, joissa surmattiin erityisesti pappeja ja tuhottiin kirkkoja. Nimes oli vuoron perään eri suuntausten hallussa. Levottomuudet kestivät toistasataa vuotta, vuoteen 1703 saakka. Sen jälkeenkin kaupungin väestö koostui kahdesta toisilleen vihamielisestä väestöryhmästä.[2]
Vallankumouksesta nykyaikaan
Ranskan suuri vallankumous johti Nimesissa verisiin yhteenottoihin. Sekä vuonna 1790 että 1793 tapahtui vastavallankumouksellisia kapinoita, joissa kuoli satoja ihmisiä. Samanlainen tilanne toistui Napoleonin satapäiväisen keisariuden aikana vuonna 1815. 1800-luvun loppupuoli oli Nimesin voimakkaan kasvun aikaa. Sen tekstiiliteollisuus kukoisti ja siitä tuli Languedocin alaosan metropoli. Toinen maailmansota kosketti voimakkaasti Nimesia, koska se oli tärkeä rautateiden risteys. Voimakkain pommitus tapahtui 27. toukokuuta 1944. Kaupunki vapautui saksalaismiehityksestä 22. elokuuta 1944.[2]
Nähtävyydet
- Nîmes Arena on maailman ehkä parhaiten säilynyt roomalaisajan amfiteatteri. Se on ellipsin muotoinen, 133 * 101 metrin kokoinen areena, jonka ulkopuolta kiertää kaksikerroksinen doorilaispylväiden rivistö. Sisään 34-riviseen katsomoon on mahtunut 24 000 henkeä. Rakennus on hiukan nuorempi kuin vuonna 80 valmistunut Rooman Colosseum, joka on mahdollisesti ollut Nîmesin areenan esikuva. Keskiajalla rakennusta käytettiin linnoituksena, ja jotkin sen rakenteet ovatkin peräisin tältä ajalta. Nykyisin areenassa pidetään monenlaisia tapahtumia härkätaisteluista musiikkiesityksiin.
- Maison Carrée on erinomaisesti säilynyt roomalaisajan temppeli. Se on valmistunut keisari Augustuksen aikana ja se on omistettu hänen pojanpojilleen Augustus, Caius ja Lucius Caesarille. Se on 15 * 26 metrin kokoinen ja 17 metriä korkea rakennus ja sijaitsee Nîmesin vanhankaupungin pohjoisosassa. Rakennuksen runko muodostuu korinttilaispylväistä. Aikanaan se oli vain yksi forumin rakennuksista. Nykyisen nimensä se on saanut 1500-luvulla.[2]
- Carré d'Art on moderni Sir Norman Fosterin suunnittelema taidemuseo Maison Carréen vieressä. Arkkitehti lainasi siihen monia Maison Carréen piirteitä saadakseen uuden talon sopusointuun sen kanssa.
Lähteet
- Résultats du recensement de la population 2006 Institut National de la Statistique et des Études Économiques. Viitattu 3. elokuuta 2009. (ranskaksi)
- Jacky Granier: Nimes. Roman Monuments - The Aqueduct, s. 3-24. (Teoksessa ei ole sivunnumeroita.). Monaco: Ajax Monaco, 2012. ISBN 9-782844-73109. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nîmes Wikimedia Commonsissa