Nélida Piñon

Nélida Piñon syntyi 1937 Rio de Janeiron Vila Isabelin alueella. Hänen isänsä oli Lino Piñón Muíños oli galicialainen maahanmuuttuja ja hänen äitinsä Olivia Carmen Cuíñas Piñón oli syntynyt Brasiliassa galicialaisille vanhemmille. Nélida luki paljon lapsena ja alkoi varhaisin kirjoittaa jo tarinoita, joita myi isälleen ja suvun muille jäsenille. Nélida oli 10-vuotias, kun perhe muutti Galiciaan. He asuivat pienessä maalaiskylässä, jossa hänen isänsä oli kasvanut.[2]

Piñon opiskeli journalistiksi Brasiliassa Rio de Janeiron paavillisessa yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli toimittajana.[2] Piñonin ensimmäinen romaani oli vuonna 1961 julkaistu Guia-mapa de Gabriel Arcanjo, jossa naispäähenkilö Mariella käy keskustelua arkkienkeli Gabrielin kanssa. Mariella haluaisi elää kristillisen uskon ulkopuolella. Piñon käytti paljon romaaneissaan uskonnollisia taustoja ja kirjoitti mystiikasta ja uskonnoista.[1]

Piñonin romaaneissa Madeira feita cruz (1963) ja Fundador (1969) päähenkilö perustaa uuden uskonnon. Jälkimmäisestä teoksesta hänet palkittiin Brasiliassa Walmap-palkinnolla. Piñonin ensimmäinen novellikokoelma oli vuonna 1966 julkaistu Tempo das frutas.[1]

Piñon oli vuonna 1970 perustamassa Rio de Janeiron liittovaltionyliopistoon luovan kirjoittamisen ohjelmaa. Hänen 1970-luvun teoksiaan olivat puolestaan A casa da paixão (1973) ja A força do destino' (1977), jotka kumpikin ovat eroottisia romaaneja. Ensimmäisestä hän voitti Brasilian taidekriitikoiden järjestön palkinnon.[1]

Piñonin kirjallinen ura oli kestänyt jo noin 20 vuotta, kun A república dos sonhos (1984) nosti hänet Brasilian kirjallisuuden huipulle.[2] Osittain omaelämäkerrallisessa romaanissa hän kirjoitti Brasiliaan muuttaneesta galicialaisesta perheestä. Se oli myös Piñonin ensimmäinen englanniksi käännetty teos.[1] Hänen 1980-luvun eoksiinsa kuuluu myös romaani A doce canção de Caetana.[3]

Piñon valittiin vuonna 1990 Brasilian kirjallisuuden akatemian ensimmäiseksi sihteeriksi, vuonna 1995 pääsihteeriksi ja vuonna 1996 ensimmäisenä naisena puheenjohtajaksi.[4] Hän opetti vuosina 1990–2003 Miamin yliopistossa ja oli vierailevana opettajana Harvardin, Columbian ja Georgetownin yliopistoissa.[2]

Piñon jatkoi edelleen myös kirjallista uraansa ja julkaisi 1999 esseekokoelman Até amanhã, outra vez. Romaani Vozes do deserto ilmestyi vuonna 2004 ja esseekokoelma Aprendiz de Homero vuonna 2008.[4] Piñonin ura jatkui ihan loppuun asti, ja hän sai viimeisen romaaninsa valmiiksi hieman ennen kuolemaansa. Viimeinen hänen elinaikanaan julkaistu romaani oli Um dia chegarei a Sagres (2020). Hän kirjoitti sen käsin, koska hänen näkönsä oli niin pahoin heikentynyt.[2]

Piñon sairasti mahasyöpää ja kuoli joulukuussa 2022 syövän takia tehtyyn hätäoperaation aiheuttamiin komplikaatioihin.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nélida Piñon Wikimedia Commonsissa