Näytelmäluettelot

Termi didaskaliai viittasi kreikassa yleisesti luetteloihin draamakilpailuissa esitetyistä näytelmistä, mukaan lukien tiedot näytelmien kirjoittajista, esitysvuosista ja menestyksestä.[4][5] Tieto tämän nimisestä teoksesta Aristoteleen teosten joukossa on säilynyt Diogenes Laertioksella.[1] Hesykhioksella teoksen nimi esiintyy muodossa Peri didaskaliōn ("Näytelmäluetteloista" tai ”Opetuksista”).[3] Teos on eräs esimerkki Aristoteleen suorittamista historiallisista tutkimuksista.[6]

Aristoteleen teos on todennäköisesti kirjoitettu pian vuoden 335 eaa. jälkeen. Se perustui mitä ilmeisimmin ennen kaikkea Ateenan arkonttien arkistoissa säilytettyihin asiakirjoihin. Lisäksi aineistona on saatettu käyttää piirtokirjoituksia, suullista perimätietoa, näytelmien käsikirjoituksissa säilyneitä tietoja sekä paikallisia kronikoitsijoita.[3]

Aristoteleen teokseen tunnetaan viittauksia monilta oppineilta, jotka ovat käyttäneet lähteinään aleksandrialaisten filologien teoksia. Kallimakhos käytti Aristoteleen teosta muodostaessaan oman luettelonsa näytelmäkirjailijoista ja -näytelmistä (Pinaks tōn didaskalōn).[3] Lisäksi teoksen tietoja on säilynyt piirtokirjoituksissa. Eräälle näistä on annettu Aristoteleen teoksen mukaan nimi Didaskalia.[5][2] Tämä piirtokirjoitus sijoitettiin noin vuonna 278 eaa. erääseen Ateenan Akropoliin eteläpuolella olleeseen rakennukseen. Se perustui alun perin Aristoteleen teokseen, mutta siinä ollutta luetteloa jatkettiin aina 100-luvulle eaa. saakka.[3]

Aristoteles kokosi tietoa näytelmäkilpailuiden voittajista myös teokseensa Dionysia-juhlien voitot (Nikai Dionysiakai).[1][5][3]

Diogeneen mukaan teos käsitti yhden kirjan.[1] Se sisälsi tiedot paitsi voittaneista näytelmäkirjailijoista ja näytelmistä, myös tärkeimmistä näyttelijöistä. Teoksen alussa on mahdollisesti ollut johdanto, joka on käsitellyt Ateenan näytelmäkilpailuiden historiaa ja kehitystä yleisesti.[3]

Teos sisälsi tietoja muun muassa näytelmätrilogioiden nimistä. Teos piti sisällään tiedot myös siitä, milloin näytelmän oli ohjannut joku muu kuin näytelmäkirjailija itse. Se yksilöi samannimiset näytelmäkirjailijat erottelemalla nämä ”vanhempiin” ja ”nuorempiin”. Joistakin henkilöistä on mainittu myös lisätietoja mm. näiden ikään ja ajoitukseen liittyen. Jotkut tutkijat ovat katsoneet, että teos olisi sisältänyt tiedot myös koregeista, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa.[3]

Aristoteleen luettelo on saattanut ulottua aivan draamakilpailuiden alkuun saakka tai ainakin noin vuoteen 500 eaa., jolta ajalta lähdeaineistoa on ollut saatavilla. Ei ole kuitenkaan mahdollista sanoa, ulottuiko se teoksen kirjoitusaikaan saakka vai päättyikö se jo aiemmin. Joka tapauksessa teos on todennäköisesti kattanut huomattavan osan 400- ja 300-lukujen eaa. teatterihistoriaa, ja se on mahdollisesti sisältänyt tietoja sadoista näytelmäkirjailijoista ja ehkä jopa yli 1 500 tragediasta ja lähes 1 000 komediasta.[3]