TeamGym

TeamGym kehittyi viralliseksi lajiksi lajin mahtimaissa Ruotsissa ja Tanskassa 1980-luvun alkupuolella. Tietenkin laji levisi myös naapurimaihin ja rantautui Suomeen jo 80-luvun puolivälissä. Espoon telinetaiturit perustivat ensimmäisen joukkueen 1990-luvun alussa. Lajin ensimmäiset Pohjoismaiden mestaruuskilpailut pidettiin 1986 Kööpenhaminassa, lajin syntymaassa Tanskassa. Vuoteen 1995 saakka järjestettiin PM-kisat, ja nykyään joka toinen vuosi. Vuorovuosina pidetään junioreiden PM-kilpailut.

1990-luvun alussa TeamGym levisi myös muihin Euroopan maihin. Portugalissa, Lissabonissa, pidettiin vuonna 1993 ensimmäiset, vaikkakin vielä epäviralliset, Euroopan mestaruuskilpailut, vuonna 1994 Hampurissa, Saksassa ja vuonna 1995 Ateenassa, Kreikan pääkaupungissa. Viralliset EM-kilpailut pidettiin Jyväskylässä 1996. Tähän kisaan osallistui 12 eri maata: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Englanti, Kreikka, Portugali, Saksa, Tšekki, Venäjä ja Viro. Nyt mukaan ovat tulleet myös kamppailemaan mestaruudesta Alankomaat, Itävalta, Italia,Iso Britannia, Moldavia, Ranska ja Slovakia, mutta Pohjoismaat ovat vielä johtavia kärkimaita kilpailuissa. TeamGym on kuitenkin tunnettu vain Euroopan alueella, joten ei vielä järjestetä maailmanmestaruuskilpailuita eikä laji kuulu olympialajeihin.

TeamGymiin kuuluu kolme kilpailutelinettä, jotka noudattavat virallisia Euroopan Voimisteluliiton (UEG) määrittelemiä sääntöjä. Suomen sisäisissä kisoissa näistä säännöistä voi kuitenkin joustaa, mutta muutoksesta tulee ilmoittaa ja turvallisuuden tulee silti säilyä.

Vapaaohjelmassa käytetään permantokanveesia, rytmisen voimistelumattoa tai tarvittaessa lattiaa. Arvokilpailuissa maton paksuus tulee kuitenkin olla 35±2mm. Mattojen pitää olla yhtenäiset, ilman rakoja (rullamatot on liitetty yhteen teipillä) ja samanväriset. Alue on 1. ja 2. luokassa 14 m x 14 m, kun 3.–6. luokassa 14 m x 20 m. Volteissa käytetään vähintään 2 metriä leveää, 12 metriä pitkää tasaista volttirataa ja siinä tulee olla ainakin 10 metriä vauhdinottomahdollisuutta. Vauhdinoton ja volttiradan välinen liitos tulee yhdistää saman levyisellä noin 50–100 cm pitkällä rampilla. Volttiradan päässä on 6 metriä pitkä ja volttirataa leveämpi alastuloalue, jonka päälle saa halutessa laittaa myös turvamaton. Alastulomattojen tulee olla täsmälleen samankorkuiset kuin volttiradan ja niiden raja tulee merkitä selvästi teipillä. Volttiradan keskellä tulee kulkea 5cm leveä teippi, jotta voimistelija tietää menevänsä suoraan.

Kolmas teline koostuu juoksuradasta, trampetista, hyppytelineestä ja alastulomatoista. Juoksurata on metrin levyinen ja 25 metriä pitkä matto. Jokainen joukkue saa käyttää kisoissa omaa sääntöjä vastaavaa trampettia, jota myös muut joukkueet saavat lainata. Runko on 3–5 cm paksua pyöreää tai nelikulmaista metalliputkea. Trampetin puitteet ovat 110–125 cm. Etureunan tulee olla 20–45 cm korkea ja takareunan 45–70 cm korkea. Jokainen voi säätää trampetin omalle korkeudelle, mitä jyrkempi on trampetin kulma, sitä korkeammalle se heittää, jos vauhtia on tarpeeksi. Ponnistusalue on 60 cm x 60 cm ja sen keskipiste on merkitty joko neliöllä tai ympyrällä, jotta voimistelija pystyy kovassa vauhdissa tähdätä parhaimpaan ponnistuskohtaan. Ponnistusalue on kiinnitetty runkoon teräsjousilla tai kumikaapeleilla. Usein miehet käyttävät trampetissaan enemmän jousia, sillä heillä on enemmän massaa kuin naisilla, ja tällöin trampetti heittää paremmin. runko ja jouset on oltava peitettynä erivärisellä ja kokonaisella suojalla reunaan asti.

Hyppytelineeksi käy vanhanmallinen hyppyarkku tai uusi ”kielipukki” eli hyppypöytä. Virallisissa kilpailuissa tarjolla pitää olla molemmat vaihtoehdot ja muutoksista tulee ilmoittaa. Molempien hyppytelineiden korkeus on 120–190 cm välillä. Arkun pehmustetun osan leveys on 30–35 cm, korkeus 28 cm ja pituus 160 cm. Sen pinta on oikeaa- tai keinonahkaa. Arkussa on neljää jalkaa, jotka ulkonevat pukista, jottei se kaatuisi. Hyppypöytä eroaa arkusta mallillaan. Sen leveys on 60–65 cm, pituus 160–186 cm ja pehmustettu osa enintään 10 cm korkea. Pöytä voi olla joko neljän tai vain yhden paksun jalan varassa riippuen valmistajasta. Alastulomatot ovat noin 4 metriä leveät ja noin 6 metriä pitkät. Mattojen virallisista koista voidaan joustaa, jos kilpailuissa mukana ei ole miesjoukkueita, kunhan turvallisuus säilyy. Mattojen päällä on pienempi ja kovempi matto, jonka väri tulee poiketa alemmasta. Halutessaan joukkue saa käyttää myös yhtä ylimääräistä 2 m x 2 m ja 5–10 cm korkeaa turvamattoa alastulossa.

Voimistelijoilla tulee olla kaikilla joukkuelaisilla samanlainen asu. Tossujen ja sukkien käyttö on vapaaehtoista jokaiselle voimistelijalle.Tukien käyttö on sallittua hyvin kiinnitettyinä ja hillityn värisinä. Koruja ei saa käyttää, eikä vartaloa maalata (tatuoinneista ei kuitenkaan vähennetä). Mitään irrallisia esineitä ei sallita, eli esimerkiksi hiuskiinnikkeet pitää olla turvallisesti kiinnitettyinä. Naisten voimistelupuku ei saa olla läpinäkyvä, eikä liian avoin. Se koostuu hihallisesta tai hihattomasta voimistelupuvusta ja halutessa trikoista. Miesten asu koostuu voimistelupaidasta tai -puvusta ja -housuista. Sekajoukkueiden naiset käyttävät naisten asusteita ja miehet miesten asusteita sääntöjen mukaisesti, mutta puvut eivät saa poiketa toisistaan huomattavasti.

• Hyvärinen, Riitta: Että oikein TeamGym. Kielitoimiston kouluttaja, Kotus 21.3.2011.