Näennäisarkeologia

Näennäisarkeologia on sellaisia ihmiskunnan menneisyyttä tai sen tutkimista koskevia näennäistieteellisiä väitteitä, jotka eivät noudata tieteellisen arkeologian käyttämää tieteellistä menetelmää. Näennäisarkeologian puolustajat puhuvat usein vaihtoehtoisesta arkeologiasta. Näennäisarkeologisia väitteitä perustellaan sen sijaan esimerkiksi ilmestyksillä, uskonnollisesti, tai jättämällä huomiotta väittämiin sopimatonta tietoa.[1]

Erich von Däniken on nykyajan tunnetuimpia näennäisarkeologeja.

Arkeologian valtavirrasta tai vakiintuneista käsityksistä poikkeavat väittämät ja vaihtoehtoiset hypoteesit eivät kategorisesti ole näennäisarkeologisia. Niistä tulee sellaisia jos niitä puolustetaan ilman todisteita tai ei välitetä ne kumoavista todisteista. Joskus näennäisarkeologisen teorian testattavuus kielletään kokonaan esimerkiksi sillä perusteella, että kohde on jo tuhoutunut kauan sitten tai se on liian syvällä merenpohjassa tutkittavaksi. Joskus vedotaan arkeologien ja hallituksen salaliittoon, joka piilottelee oikeaa tietoa jostain syystä.[1]

Esimerkkejä näennäisarkeologian suuntauksista
  • Kristillinen vaihtoehtoarkeologia pyrkii todistamaan fundamentalistista Raamatun tulkintaa oikeaksi etsimällä esimerkiksi Nooan arkin jäännöksiä ja jälkiä vedenpaisumuksessa tuhoutuneista kulttuureista.
  • New age -arkeologia on kiinnostunut esimerkiksi erilaisten muinaisten monumenttien väitetyistä mystisistä voimista.
  • Parapsykologinen arkeologia yrittää saada muinaislöytöjen välityksellä kontaktin muinaisten ihmisten sieluihin.
  • Kadonneita sivilisaatioita etsivä vaihtoehtoarkeologia etsii jälkiä Atlantiksesta ja muista kuvitteellisista muinaiskulttuureista, joiden toisinaan väitetään luoneen hyvin kehittynyttä tekniikkaa ja tuhoutuneen esimerkiksi ydinsodassa.
  • Vieraita lajeja etsivä vaihtoehtoarkeologia yrittää löytää todisteita esimerkiksi Himalajan lumimiehen kaltaisten olentojen olemassaolosta.
  • Ufo-arkeologia etsii todisteita muinaisten kulttuurien kosketuksista ulkoavaruuden olentoihin. Tämän suuntauksen tunnettu edustaja on Erich von Däniken.
  • Amerikan löytämistä koskeva vaihtoehtoarkeologia etsii tietoa Kristoffer Kolumbusta edeltäneistä matkoista Amerikkaan. Amerikan löytäjiksi on väärennettyjen tai väärin tulkittujen muinaislöytöjen perusteella väitetty mm. egyptiläisiä, foinikialaisia, roomalaisia ja kelttejä. Tämän lisäksi todistettavasti Pohjois-Amerikassa vierailleiden viikinkien väitetään ulottaneen löytöretkiään Etelä-Amerikkaan saakka.
  • Muinaisia matriarkaatteja etsivä vaihtoehtoarkeologia uskoo muun muassa "Vanhaksi Euroopaksi" kutsuttuun kalkoliittiseen sivilisaatioon, joka olisi ollut matriarkaalinen, pasifistinen ja henkisesti kehittynyt. "Vanhaa Eurooppaa" koskevien hypoteesien alkuperäinen kehittelijä oli liettualainen arkeologi Marija Gimbutas. Tiedeyhteisössä hänen käsityksensä on hylätty, mutta niillä on yhä kannatusta muun muassa niin sanotun Jumalatar-liikkeen ja new age -suuntautuneiden feministien keskuudessa.[2]
  • Nationalistinen vaihtoehtoarkeologia esittää kansallistunnetta pönkittäviä tulkintoja. Tiedeyhteisön ulkopuolella kehitellyt teoriat yhtenäisestä rautakautisesta kuningaskunnasta Suomen alueella palvelevat usein tällaista tarkoitusperää.
  • Paikallispatrioottinen vaihtoehtoarkeologia esittää jonkin tietyn alueen, usein oman kotiseudun, muinaisuudesta omaperäisiä tulkintoja. Esimerkkejä tästä on esiintynyt muun muassa Etelä-Pohjanmaan ruotsinkielisillä seuduilla.
  • Etnosentrinen vaihtoehtoarkeologia yrittää saada jonkin tietyn ihmisryhmän osalliseksi jonkun muun ryhmän historiallisista saavutuksista. Esimerkiksi afrosentrinen vaihtoehtoarkeologia väittää Afrikan mustien olleen ratkaisevassa asemassa Egyptin, Foinikian, Kreikan ja Karthagon valtakuntien perustamisessa ja ylläpidossa. Uusnatsien ja heitä lähellä olevien tahojen teorioissa pohjoiseurooppalaista ihmistyyppiä puolestaan on yritetty saada osallisiksi muun muassa Kreikan, Intian ja Kiinan muinaisiin korkeakulttuureihin.

Katso myös

Lähteet
  • Feder, Kenneth L..: Encyclopedia of Dubious Archaeology : From Atlantis to the Walam Olum. Greenwood, 2010. ISBN 9780313379185.

Viitteet
  1. Feder 2010, s. 220–221.
  2. Steinfels, Peter: Idyllic Theory Of Goddesses Creates Storm The New York Times. 13.2.1990. Viitattu 19.1.2018. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • Feder, Kenneth L.: Frauds, myths, and mysteries: Science and pseudoscience in archaeology. 5. lisätty painos 2005. Mountain View, California: Mayfield Publishing Company, 1990. ISBN 1-55934-523-3. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.