Náfplio

Pääartikkeli: Antiikin Nauplia

Antiikin aikana nykyisen kaupungin paikalla sijaitsi Nauplian kaupunki. Sen paikka on ollut asuttu viimeistään neoliittiselta kaudelta lähtien. Kaupungin alueelta on tehty löytöjä myös varhaiselta ja keskiseltä helladiselta kaudelta sekä mykeneläiseltä ja geometriselta kaudelta.[5] Nauplia oli Mykenen satama jo mykeneläiseltä kaudelta lähtien, ja jää historiassa usein sen varjoon. Kreikkalaisessa mytologiassa kaupunki sai nimensä Poseidonin ja Amymonen pojasta Nauplioksesta.[5][7][8]

Antiikin aikana Nauplia oli alun perin osa Kalaureian liittoa. Toisen Messenian sodan aikana kaupunki liittyi Spartan puolelle, ja läheinen Argos valtasi ja tuhosi sen noin 688–685 eaa. Kaupungin myöhemmästä historiasta antiikin ajalla tiedetään vain vähän, ja se jää Argoksen varjoon toimien sen satamana. Kaupunki oli autioitunut 100-luulle jaa. tultaessa. Akropoliilla eli Akronauplian kukkulalla on joitakin jäänteitä 300-luvulla eaa. rakennetuista muureista.[5][8]

Bysanttilaisaikaisen basilikakirkon rauniot Akronauplian kukkulalla, kaupungin antiikin aikaisella akropoliilla.

Bysanttilaisena aikana kaupunki tunnettiin nimimuodoissa Nauplion (Ναύπλιον), Anaplion (Ἀνάπλιον) ja Anapli(a) (Ἀνάπλι(α)).[7] Kaupungista tuli 500-luvulla tärkeä sotilaallinen paikka lahtea hallitsevan linnoituksensa johdosta, ja myös alueen kaupan keskus. Vuonna 1203 kaupungin johtohahmo Leon Sguros (Léon Sgourós) valloitti Argoksen ja Akrokorintin sekä Larissan, mutta ei onnistunut valloittamaan Ateenaa, jota hänen joukkonsa piirittivät vuonna 1204.[8]

Palamídin linna.

Menetettyään Konstantinopolin turkkilaisille frankit valloittivat Náfplion venetsialaisten avulla. He myös lähes tuhosivat kaupungin linnoituksen. Rauhanteossa kaupunkilaiset saivat pitää kaupungin itäosan, Romeikon, ja seurata perinteisiä tapojaan, kun taas frankit saivat haltuunsa suuremman osan kaupunkia, jota kutsuttiin nimellä Akronauplia (Akronapflía).[8] 200 vuotta myöhemmin frankit myivät kaupungin venetsialaisille,[8] jotka hallitsivat kaupunkia vuosina 1389–1540.[4]

Venetsialaiset jatkoivat yläkaupungin linnoitustyötä ja saivat sen päätökseen 1470. Samana vuonna he rakensivat linnakkeen myös pienelle Boúrtzin saarelle kaupungin sataman keskelle. Satama voitiin sulkea linnoitukseen menevällä kettingillä, mistä kaupunki sai nimen Porto Cadenza, ”Kettinkien satama”. Noina aikoina ihmisiä muutti kaupungin turviin turkkilaisten pelossa, ja kaupunki laajeni meren ja Akronauplian muurien väliselle alueelle. Uusien alueiden turvaksi rakennettiin lisää muureja. Samaan aikaan kaupunkiin rakennettiin myös muun muassa Pyhän Georgioksen kirkko (Ágios Geórgios), joka nykyisin toimii kaupungin katedraalina, sekä lukuisia muita venetsialaistyylisiä rakennuksia. Muurit jäivät kuitenkin verraten hyödyttömiksi, koska kaupunki luovutettiin rauhansopimuksessa Suleiman Suurelle vuonna 1540. Turkkilaiset hallitsivat kaupunkia yli 100 vuotta, ja siitä tuli Kreikan mannermaan viennin ja tuonnin keskus.[8]

Vuonna 1686 turkkilaiset antautuivat kaupungissa Venetsian, Saksan ja Puolan yhdistyneille asevoimille ja kaupungin toinen venetsialaishallinnon aika alkoi.[4][8] Linnaketta ja kaupunkia korjattiin laajalti ja Palamídin (Palamideen) linnoitus rakennettiin. Náfpliosta tuli alueen pääkaupunki koko Peloponnesoksen päädyttyä venetsialaisten haltuun. Vuonna 1715 kaupunki tuhoutui lähes kokonaan turkkilaisten vallattua sen takaisin. He ryöstivät kaupungin ja surmasivat lähes kaikki sen puolustajat. Useimmat aiemmat asukkaat muuttivat pois. Turkkilaiset rakensivat kaupunkiin moskeijoja, kylpylöitä ja itämaisen tyylisiä taloja, joista osa on säilynyt.[8]

Náfplion Perustuslain aukio (Plateía Syntágmatos), taimmaisena Náfplion arkeologisen museon rakennus.

Kreikan vapaussodan alussa huhtikuussa 1821 kreikkalaiset heimojohtajat ja filhelleenit piirittivät ja lopulta valtasivat kaupungin Theódoros Kolokotróniksen johdolla. Náfpliosta tuli modernin Kreikan itsenäisyyteen johtaneen vapaussodan keskuspaikka, ja se toimi vuodesta 1823 itsenäiseksi julistetun Kreikan epävirallisena pääkaupunkina. Kreikan parlamentin ensimmäisenä kokoontumispaikkana toimi vuosina 1825–1826 Aga paššan moskeija, joka tunnetaan siksi myös nimellä Vouleftikó.[9] Englanti, Ranska ja Venäjä tunnustivat itsenäisyyden vuonna 1827.

Tammikuussa 1828 Ioánnis Kapodístrias nimitettiin Kreikan ensimmäiseksi valtionhoitajaksi ja hän saapui Náfplioon johtamaan maata.[8] Kapodístriaksen hallinnon ensimmäisenä virallisena pääkaupunkina mainitaan kuitenkin myös Aígina tammikuusta 1828 lokakuuhun 1829.[10] Kapodístrias murhattiin Náfplion Pyhän Spyridonin (Ágios Spyrídonas) kirkolla 27. syyskuuta 1831.[11]

Kreikan ensimmäiseksi kuninkaaksi vuonna 1831 nimitetty Otto saapui Náfplioon suurten juhlallisuuksien saattamana. Pääkaupunki vaihtui Ateenaksi vuonna 1834. Tämän jälkeen Náfplion merkitys väheni. Náfpliolaiset kapinoivat kuningasta vastaan vuonna 1862, ja maan armeija hyökkäsi kaupunkiin. Kapinalliset armahdettiin samana vuonna.[8]

Nykyisin Náfplio on suosittu vierailukohde erityisesti vanhankaupunkinsa ansiosta. Siellä on rakennuksia venetsialaiselta ja osmanivallan ajalta sekä uusklassisia rakennuksia 1800-luvulta. Náfplion kunnan suosituin turistikohde on läheinen Tolón kylä.[6][12]

Nykyinen Náfplion kunta muodostui, kun Náfplio, Asíni, Midéa ja Néa Tíryntha yhdistyivät vuoden 2011 alussa Kallikrates-suunnitelman mukaisesti.[13]