Myyttikritiikki

Myyttikritiikki tai mytologinen kritiikki (englanniksi myth criticism tai mythological criticism) on taiteen kriittiseen tarkasteluun soveltuva väline.

Mytologinen kritiikki perustuu uskonnollisuuden ja "pyhän" käsitteen laajempaan kontekstiin erityisesti yksilöpsykologisessa mielessä. Se tutkii, miten taide pureutuu alitajuntaan ja näkee pyhyyden erityisissä myyteissä ja rituaaleissa, salaperäisyydessä, sankaruudessa ja myös sankarihahmoissa.

Myyttikritiikin juurien katsotaan olevan Carl Jungin ja Mircea Eliaden teorioissa uskonnollisuuden ja psykologian yhteydestä. Nykyisiin myyttikriitikoihin luetaan esimerkiksi James Fraser sekä Claude Lévi-Strauss.[1]

Myyttikritiikki käsittelee usein amerikkalaiseen elokuvaan kohdistuvaa tutkimusta. Eräät tutkijat [2] katsovat, että elokuvan uskonnollista sisältöä voidaan käsitellä kolmella tavalla: teologisesti, myyttisesti ja aatteellisesti. Teologinen tapa tutkii heidän käsityksensä mukaan elokuvan ihmisen suhdetta juutalais-kristilliseen Jumalaan ja siihen liittyen synnin ja anteeksiannon käsitteitä. Ideologinen tapa taas miettii elokuvan uskonnon yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Lähteet

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.