Myyrä (animaatiohahmo)

Ensimmäiset tšekkoslovakialaiset animaatiot tehtiin jo maailmansotien välisenä aikana. Toisen maailmansodan päätyttyä elokuvateollisuus kansallistettiin 1945, ja seuraavina vuosina maa siirtyi sosialismiin. Animaatioala sai valtiolta huomattavaa tukea, ja tšekkoslovakialaiset animaattorit herättivät myönteistä huomiota ulkomailla. Kylmän sodan vuoksi idän ja lännen välinen kulttuurivaihto oli vähäistä.[1] Disneyn vaikutus Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden animaatioalaan oli silti huomattava. Jopa neuvostojohtaja Josif Stalin ihaili Disneyn elokuvia.[2]

Stalinin kuoltua 1953 Itä-Euroopan yhteiskunnat avautuivat ja alkoivat tavoitella tiiviimpää yhteistyötä muun maailman kanssa. Omavaraisuuden sijaan alettiin korostaa lännen saavuttamista ja ohittamista sekä talouden että taiteiden alalla. Sosialistista kulttuuria alettiin viedä ulkomaille taiteen voimalla. Tšekkoslovakiasta tuli animaation alalla Itä-Euroopan johtava valtio, jonka saavutukset tunnettiin myös Länsi-Euroopassa.[1]

Tšekkiläinen Zdeněk Miler teki ensimmäiset animaationsa saksalaismiehityksen vuosina.[2] Sodan jälkeen Miler liittyi kommunistiseen puolueeseen, joka vuonna 1946 oli tšekkoslovakian suosituin puolue. Puolueen jäsenyys oli hyödyksi Milerin uralle ja antoi hänelle tavallista suuremman taiteellisen vapauden.[3] Sosialismin alkuvuosina Miler teki korostetun opettavaisia ja aatteellisia elokuvia, jotka tähtäsivät uuden sosialistisen sukupolven kasvattamiseen. Niihin verrattuna Myyrästä tuli maanläheisempi ja samaistuttavampi hahmo.[1]

Myyrä-hahmo syntyi tilaustyönä 1956, kun Mileriltä tilattiin vaateteollisuuden toiminnasta kertova lastenelokuva.[1] Aiheeseen heijastuivat Tšekkoslovakian asema Itä-Euroopan koneenrakennuksen edelläkävijänä sekä 1950–1960-lukujen teknologia- ja tulevaisuususko. Samankaltaiset teemat esiintyivät myös itäsaksalaisessa Nukkumatti-sarjassa, joka Myyrää korostuneemmin esitteli uusinta teknologiaa. Tšekin historiasta väitelleen Riikka Palonkorven mukaan ”Myyrästä muodostui kuitenkin Nukkumattia moniulotteisempi ja ajattomampi hahmo”.[1] Disneyn innoittamana Miler päätti tehdä päähenkilöistään eläimiä. Erityisen paljon vaikutusta lienee ollut vuonna 1942 ilmestyneellä Bambilla, joka määritteli eläinanimaation standardit vuosikymmeniksi.[1] Omien sanojensa mukaan Miler keksi Myyrä-hahmon kävelyllä, kun hän kompastui myyrän kasaamaan kumpareeseen.[4]

Sarjan ensimmäinen elokuva Kuinka Myyrä sai housut valmistui 1957, ja se vietiin heti myös länteen.[1] Venetsian elokuvajuhlilla se voitti parhaan alle 7-vuotiaille suunnatun opettavaisen elokuvan palkinnon.[5] Seuraava elokuva, Myyrä ja auto, ilmestyi kuusi vuotta myöhemmin.[4] Uusia elokuvia ilmestyi sen jälkeen säännöllisesti, ja Myyrästä tuli hyvin suosittu sekä itäblokissa että sen ulkopuolella.[1] Ensimmäisessä elokuvassa oli kertojaääni,[4] mutta myöhemmät osat olivat lähes tyystin vailla puhetta ja Myyrä lausui silloin tällöin yksittäisiä sanoja. Päätös oli tuottajien, ei Milerin. Sanattomuus teki ennakkosensuurista tarpeetonta, ja toisaalta eloisa kuvakerronta riitti juonen kuljettamiseen. Koska elokuvissa ei ollut dialogia, niitä oli helppo viedä ulkomaille. Tšekkoslovakiassa Myyrän televisioesityksistä tuli ylisukupolvinen kokemus.[1]

Tšekkoslovakiassa koettiin 1960-luvulla lyhytaikainen vapautuminen, joka päättyi Neuvostoliiton miehitykseen elokuussa 1968. Sensuuri ensin höltyi ja sen jälkeen kiristyi taas. Tämä heijastui Myyrä-elokuvien sisältöön, joka keskittyi yhä enemmän arkipäiväisiin aiheisiin. Yksinomaan vuonna 1969 ilmestyi neljä Myyrä-elokuvaa. Palonkorpi arvioi, että ”Myyrän tavoitteena oli tuottaa turvallisuudentunnetta ja jatkuvuutta epävarmassa tilanteessa”.[1] 1970-luvulla Tšekkoslovakiassa tuotettiin selvästi Myyrää yhteiskunnallisempia ja kriittisempiä lastenelokuvia. Esimerkiksi Rosvo-Rudolfin tekijä Radek Pilar joutui vallanpitäjien silmätikuksi. Milerillä ei tiettävästi ollut vastaavia ongelmia, sillä Myyrä pysyttäytyi politiikan ulkopuolella.[1]

Yhteistuotanto länsisaksalaisen WDR-yhtiön kanssa alkoi 1960–1970-lukujen taitteessa. Länsi-Saksassa ei perinteisesti ollut tehty elokuvia tai televisio-ohjelmia lapsille, joten tyhjiötä täyttämään haluttiin ulkomaista osaamista. Päätökselle oli myös taloudellinen peruste, sillä Tšekkoslovakian palkkataso oli länsimaita alhaisempi.[6]

Myyrän kansainvälinen suosio toi arvovaltaa ja rahaa sekä Milerille että Tšekkoslovakian valtiolle. Vaikka Miler lopetti kommunistipuolueen jäsenmaksujen maksamisen ja menetti jäsenyytensä 1970-luvulla, hänen työskentelyynsä ei puututtu.[7]

Reaalisosialismin päätyttyä 1989 valtion tuki taiteelle väheni, eikä markkinataloudessa ollut animaatioelokuville entisen veroista kysyntää. Käsin tehty animaatio pitkälti korvautui tietokoneanimaatiolla.[1] Tšekkoslovakian piirroselokuvateollisuus, joka aiemmin oli ollut Disneyn tärkein kansainvälinen haastaja, taantui. Tšekkiläisistä piirroshahmoista ainoana Myyrä kykeni säilyttämään asemansa. Japanissa ja monissa Euroopan maissa hahmon suosio jopa kasvoi.[8]

Sosialismin lakkauttamisen myötä Myyrä-oheistuotteista tuli rahakasta liiketoimintaa, ja Prahassa niitä myydään turisteille matkamuistoiksi.[9] Vuonna 2012 uutisoitiin, että Apple alkaa valmistaa ja myydä Myyrä-oheistuotteita Yhdysvalloissa.[10] Disneyn hallitsevan aseman vuoksi Myyrä ei kuitenkaan ole saanut merkittävää jalansijaa Yhdysvaltain markkinoilla.[11]

Milerin viimeinen Myyrä-elokuva valmistui 2002.[1] Miler kuoli marraskuussa 2011,[9] jolloin perikunta alkoi riidellä Myyrän oikeuksista. Milerin tyttärentytär sopi kiinalaisen CCTV-kanavan kanssa uusien Myyrä-jaksojen tuottamisesta. Tšekkiläis-kiinalainen yhteistuotanto ”Myyrä ja panda” sai Tšekissä ristiriitaisen vastaanoton, sillä alkuperäisten elokuvien ihailijoiden mielestä se oli kehno ja politisoitunut. Vuosikausia jatkunut oikeuskiista päättyi 2019, kun Prahan korkein oikeus päätti, ettei Milerin tyttärentyttärellä ollut oikeutta lisenssiin.[4]

Riikka Palonkorven mukaan Myyrä on osoitus siitä, etteivät innovatiiviset tuotteet kylmän sodan vuosina siirtyneet pelkästään lännestä itään vaan myös päinvastaiseen suuntaan.[11] Milerin lyhytelokuvat voittivat 1950-luvun lopulta alkaen useita kansainvälisiä elokuvapalkintoja. Suosituin Myyrä on Tšekissä, Suomessa ja Saksassa, ja hahmosta on tullut tšekkiläisen animaatioteollisuuden symboli sekä kotimaassa että muualla. Todellisuudessa Myyrä-elokuvat muodostavat vain pienen osan kaikista tšekkiläisistä animaatioista.[8]

Vuonna 2011 yhdysvaltalainen astronautti Andrew J. Feustel otti Myyrä-pehmolelun STS-134-avaruuslennolle. Hän oli kuullut hahmosta tšekkitaustaiselta vaimoltaan. Feustelin tavoitteena oli lisätä lasten kiinnostusta tieteeseen ja avaruuteen.[12] Nasan tiukkojen turvallisuusvaatimusten vuoksi lelua piti muokata ja testata, ennen kuin se hyväksyttiin lennolle.[4] Kuultuaan Feustelin suunnitelmista Miler lähetti hänelle postikortin ja Myyrä ja raketti -kirjan.[13]

Prahassa järjestettiin yleisurheilun sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut vuonna 2015. Myyrä toimi kisojen maskottina.[14]

Tarinoiden päähenkilö on Myyrä-niminen maamyyrä eli kontiainen.[1][15] Lähes sokeasta esikuvastaan poiketen piirroselokuvien Myyrällä on isot silmät. Se on luonteeltaan kiltti, utelias ja kekseliäs. Sillä on paljon ystäviä, mutta se on ajattelussaan ja toimissaan itsenäinen. Myyrä nauraa ja itkee mutta puhuu vain yksittäisiä sanoja.[1] Hahmon ääninäyttelijöinä toimivat Milerin tyttäret.[14] Yleisin repliikki on tšekinkielinen tervehdys ”ahoj”.[4] Tunnetiloja korostetaan sanattomilla huudahduksilla sekä musiikilla, joka sävellettiin varta vasten Myyrä-animaatioita varten ja suunniteltiin tukemaan tarinaa.[4]

Milerin mukaan Myyrä oli idealisoitu omakuva: hahmo, jolla on paljon suuria suunnitelmia, mutta joka ei koskaan täysin onnistu. Se ei elokuvien mittaan aikuistu vaan pysyy aina pikkupoikana. Myyrä ei perusta perhettä, sillä Milerin mukaan tämä mutkistaisi fiktion maailmaa tarpeettomasti. Jos Myyrällä olisi vaimo, elokuvissa täytyisi käsitellä perheriitoja. Myyrällä on kuitenkin tyttöystävä, Hiiri, ”sillä miehellä pitää olla puoliso”.[16]

Myyrä-elokuvien keskeisin kohdeyleisö ovat pienet lapset.[17] Elokuvissa on hyvin vähän dialogia, ja kerronta tapahtuu lähinnä kuvallisesti. Milerin varhaisemmista töistä poiketen Myyrän seikkailut eivät ole avoimen yhteiskunnallisia, vaan ne pyrkivät kuvaamaan realistisesti lasten jokapäiväistä kokemusmaailmaa. Toistuvia aiheita ovat yhteistyön merkitys sekä erilaiset arjen ongelmat ja riidat, joihin Myyrä etsii ja löytää ratkaisun. Toisinaan Myyrä joutuu reflektoimaan omia virheitään ja selviytymään surun ja häpeän kaltaisista tunteista, joten lapset voivat elokuvien kautta oppia erilaisten tunteiden tunnistamista ja niiden kanssa pärjäämistä. Alkupään elokuvissa Myyrä tutustuu teknologiaan ja uusiin keksintöihin: vaatteiden valmistukseen, autoihin ja avaruusraketteihin. Myöhemmissä elokuvissa aiheet ovat arkisempia, ja Myyrä esimerkiksi käy eläintarhassa ja katselee televisiota.[1]

Tšekkiläinen elokuvalehti kirjoitti 1980-luvun lopulla, että Myyrä-elokuvien tärkeimmät teemat ovat maailmaan tutustuminen, ystävien löytäminen, luonnonsuojelu ja huumori.[16] Yhteiskunnallisia teemoja on Myyrässä melko vähän, eikä elokuvilla ole johdonmukaista agendaa. Myyrä ei puolusta eikä arvostele sosialismia.[1] Toisaalta Miler korosti, että jopa pikkulasten elokuvien on oltava ajankohtaisia, ja niissä tulee käsitellä tärkeitä aiheita. Myyrä-elokuvissa ajankohtaisuus näkyy ennen muuta uuden teknologian esittelyssä.[18] Tšekkiläisen animaattorin Eduard Hofmanin mukaan Myyrä tarkkailee maailmaa lapsen silmin, mutta sarja painottaa myös sitä, miten asiat valmistetaan.[19] Reaalisosialismin romahdettua keskeiseksi aiheeksi nousivat erilaiset perustarpeet.[1]

Myyrä kaupungissa (1982) ja Myyrä ja uni (1984) ovat Myyrä-elokuviksi kantaa ottavia. Ensin mainitussa Myyrän ja sen ystävien kotimetsä tuhotaan uuden kaupungin tieltä. Lisäksi elokuvassa kuvataan ihmisten riippuvuutta epäluotettavasta teknologiasta. Myös Myyrä ja uni käsittelee teknologisen yhteiskunnan varjopuolia.[16] Sarjalle epätyypillisesti unitarinassa on voimakkaita fantasiaelementtejä.[1]

Palonkorven mukaan Myyrän teemat ”ovat suuressa määrin yleismaailmallisia. Ne eivät ole sidottuja kulttuuriin, paikkaan eivätkä merkittävästi edes aikaan. Tässä näkyy myös yksi merkittävistä eroista Myyrä-animaatioiden ja Disneyn tuotannon välillä. Siinä missä tšekkoslovakialainen Myyrä keskittyi tunteisiin, Disney korosti eeppistä kertomusta, hyvän ja pahan kohtaamista. Myyrässä erityisen pahantahoiset hahmot puuttuvat. Kyseessä on korkeintaan ajattelemattomuus ja virheetkin ovat inhimillisiä.”[1]

• Kuinka myyrä sai housut (1959, 1976, 1979, 1983, 1988, 1996), tarina Z. Miler, I. Hercikova, E. Petiska
• Kuinka myyrä sai auton (1960)
• Myyrän lentoretki (1966)
• Myyrä kaupungissa (1985, 2000, 2006), kirjoittanut J. A. Novotný (J.A.N)
• Myyrän seitsemäs taivas (1987), kirjoittanut Hana Doskocilová (H.D.)
• Kuinka myyrä sai housut ja muita kertomuksia (6.p. 1996)

sisällys: Koira joka halusi pentuja (Z.M.) ; Koira ja hunaja (I. Hercikova) ; Kuinka Myyrä sai housut (E.P.) ; Myyrän lentoretki (Z.M.) ; Kuinka Myyrä sai auton (E.P.)

• Myyrä ja vihreä tähti (1998), kirjoittanut H.D.

sisältää kertomukset Myyrä ja vihreä tähti; Myyrä ja sateenvarjo; Myyrän seitsemäs taivas

• Myyrän talvi (1998), kirjoittanut H.D.

sisältää kertomukset Myyrä ja lumiukko, kirjoittanut H.D.; Myyrä ja joulu (J.A.N:n aiheen pohjalta)

• Myyrän auto (1999, 2001, 2006, 2007), kirjoittanut Eduard Petiska (E.P.)
• Myyrä parantaa hiiren (1999, 2000, 2003, 2007), kirjoittanut H.D.
• Myyrän housut (2001, 2003, 2006, 2007), kirjoittanut E.P
• Myyrä ja kotka (2002, 2007) kirjoittanut H.D.
• Myyrä puhemiehenä (2002), kirjoittanut H.D.
• Myyrän raketti (2005, 2006), kirjoittanut Zdeněk Miler

julkaistu alun perin nimellä Myyrän lentoretki

• Myyrä ja lumiukko (2005, 2006), kirjoittanut H.D.

julkaistu aiemmin osana teosta Myyrän talvi

• Myyrä ja sateenvarjo (2005, 2006), kirjoittanut H.D.

julkaistu aiemmin osana teosta Myyrä ja vihreä tähti

(Lihavoituna teoksen ensimmäinen julkaisuvuosi. Lihavoituna ja kursivoituna ensimmäinen julkaisuvuosi alkuperäisestä poikkeavalla nimellä tai itsenäisenä julkaisuna.)