Myrkytys

Tärkein hoito myrkytyksissä on oireiden hoito, erityisesti verenkierrosta ja hengityksestä huolehtiminen sekä viimeistään sairaalassa nestetasapainosta huolehtiminen. Lääkehiili voi estää tehokkaasti myrkyn imeytymistä, sitä paremmin, mitä aikaisemmin ja enemmän sitä annetaan (aikuisille 50–100 g, lapsille 1–2 g/kg esim. jogurtissa).[2] Aikaisemmin yleisesti käytetty mahahuuhtelu ei ole kovin tehokas ja voi olla vaarallinen, ja sen käyttö on vähentynyt. Samoin ennen yleistä oksettamista ei juuri enää käytetä.

Vastamyrkkyjä eli antidootteja on käytettävissä muutamissa tapauksissa, niistä ehkä tavallisimpina opioidimyrkytysten hoito naloksonilla ja bentsodiatsepiinimyrkytyksen hoito flumatseniililla.[2] Myös organofosfaattimyrkytyksissä (hyönteismyrkkyjä) on tehokas atropiinihoito ja tarvittaessa obidoksiimi. Periaatteessa vastalääkkeitä on olemassa mm. useita lääkkeitä, raskasmetalleja ja eräitä käärmeenmyrkkyjä vastaan.[2] Happi on tehokas häkämyrkytyksessä ja etanoli metanolimyrkytyksessä.

Lasten myrkytyksiä on lukumääräisesti kaikkein eniten ja niiden ehkäisy on tärkeää.[3] Lääkkeet, liuottimet, alkoholijuomat, tupakkatuotteet ja hyvin emäksiset pesuaineet tulisi säilyttää lasten ulottumattomissa. Lääkepakkausten lapsilukot ja läpipainopakkaukset auttavat ehkäisyssä. Myrkyllisiä kasveja on syytä välttää, jos perheessä on pieniä lapsia. Sienten keräämisessä ravintokäyttöön on tärkeää huomioida, että tunnistaa varmuudella keräämänsä sienen lajin.

Häkämyrkytys on nykyään petollinen, kun asunnot ovat hyvin tiiviitä. Takassa tai uunissa ei saa olla hiillosta, kun pellit suljetaan. Hiukkaspitoisuuteen perustuvan palovaroittimen oheen on hyvä hankkia myös häkävaroitin.[4]

Alkoholista ei usein tajuta, kuinka lähellä tappavia annoksia Suomessa liikutaan ns. ”tavanomaisen” alkoholinkäytön yhteydessä.[5] Erityisen hengenvaarallista on lääkkeiden tai huumeiden käyttö yhdessä alkoholin kanssa. Alkoholin myyminen ja välittäminen alaikäiselle on laitonta ja lain noudattaminen ehkäisisi vuosittain useita nuorten alkoholimyrkytyksiä. Lasten tai nuorten alkoholinkäyttö johtaa kuitenkin harvoin kuolemaan. Vuosien 1969–2003 seurantajaksolla alkoholimyrkytyksiin kuoli vain kolme alle 16-vuotiasta.[6][7] Alkoholin osuus lasten ja nuorten myrkytystapauksissa on Suomessa suurempi kuin muualla Euroopassa tai Yhdysvalloissa.[8]

Myrkyttäminen on myrkytyksen aiheuttamista: myrkyn tarkoituksellista panemista johonkin, tai myrkyn antamista jollekin eliölle tappamistarkoituksessa.[9] Myrkkyä on käytetty usein murhissa, salamurhissa, itsemurhissa, teloituksissa ja sodassa.[10][11] Sitä on käytetty myös metsästyksessä ja kalastuksessa sekä torjunta-aineena.[12]

Salamurhassa myrkyttäminen on usein tehty myrkyttämällä uhrin ruoka. Myös monenlaisia esineitä on käytetty myrkyn saamiseksi uhrin kehoon huomaamatta.[13] Teloituksissa myrkyttämismenetelmänä on usein käytetty kaasukammiota tai myrkkyruisketta.[14]

Myrkkyä on käytetty nuolenkärjissä sodassa, metsästyksessä ja kalastuksessa. Keltit käyttivät nuolissaan jouluruusua ja muut eurooppalaiset lehtoukonhattua, kiinalaiset ukonhattua, eteläamerikkalaiset intiaanit myrkkysammakkoa sekä intiaanit ja afrikkalaiset myrkkykäärmeitä.[11]

Sodankäynnissä kemiallisena aseena on käytetty esimerkiksi ensimmäisestä maailmansodasta alkaen sinappikaasua.[15] Japanilainen Korkein totuus -kultti surmasi 12 ihmistä sariinilla hermokaasuhyökkäyksessä Tokion metroon 1995.[16]

Eläinkuntaa vastaan suunnatussa torjunnassa myrkyttämistä on käytetty taudinlevittäjiä kuten malariasääskeä ja puutiasia vastaan, sekä maataloustuholaisia kuten koloradonkuoriaista ja kärsäkkäitä vastaan.[17]

Tunnettuja myrkyllä surmattuja tai itsemurhaan pakotettuja ovat esimerkiksi Sokrates, Erwin Rommel, Georgi Markov ja Aleksandr Litvinenko. Lisäksi esimerkiksi Rooman keisarien Augustuksen ja Claudiuksen on epäilty kuolleen myrkyttämisen uhreina[18]. Myrkyttäminen oli tunnetusti hyvin yleistä renessanssin ja sitä seuranneen ajan Italiassa. Borgian suku myrkytti illalliskutsuillaan useita vastustajiaan. Katariina de’ Medicin väitetään tuoneen myrkyttämisen tavat Italiasta Ranskaan 1500-luvulla, ja häntä on kutsuttu ensimmäiseksi kokeelliseksi toksikologiksi. Nuo vuosisadat tunnettiinkin käytetyimmän myrkkynsä mukaan ”arsenikin aikakautena”.[19] Tunnettuja myrkyllä itsemurhan tehneitä ovat esimerkiksi Demosthenes, Kleopatra VII, useat natsijohtajat ja Alan Turing.[20]

Suomessa tapahtuu arviolta 10 000 sairaalahoitoa vaativaa myrkytystä vuodessa.[21] Myrkytystietokeskus vastaa vuosittain noin 30 000:een ihmisen myrkytysepäilyihin liittyvään puheluun. Suurin osa kyselyistä koskee alle 6-vuotiaiden lasten myrkytyksiä. Lasten myrkytysepäilyjä koskevissa kyselyissä painottuvat parasetamoli ja muut särkylääkkeet ja D-vitamiini, kasvit ja pesuaineet. Aikuisten myrkytystiedusteluissa painottuvat lääkkeet, pesuaineet, alkoholit, sekä petrolituotteet ja liuottimet.[21]

• Myrkyllisyys
• Toksikologia
• Yliannostus

• Levy, Joel: Myrkky : historia. Schildts, 2011. ISBN 978-951-50-2158-8.

• Koulu M, Mervaala E, Farmakologia ja toksikologia, 9. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2013. ISBN 978-951-97316-5-0. Vanhemmat painokset luettavissa verkossa.
• Kinos M, Mustonen H, Paatela A, Pohjalainen T Vilska J. Myrkytystieto. Kandidaattikustannus Oy, Helsinki 1992. ISBN 951-8951-05-5.

• Myrkytystietokeskus
• Terveyskirjasto: Kalle Hoppu, Suvi Pajarre-Sorsa Antidootit ja muut myrkytyslääkkeet – mitä mistä milloin (pdf)
• Myrkytyksissä tavallisimmin käytettyjä antidootteja (pdf)
• Annakaisa Reponen: Tavallisimmat antidootit akutologiassa, Oulun yliopisto/OYS Sisätautien klinikka, 1.11.2001
• Myrkytyskuolemat ovat vähentyneet, lääkkeiden päihdekäyttö lisääntyy (Suomessa tapahtuneet myrkytyskuolemat vuosina 2011–2013) Suomen Lääkärilehti 48/2015.