Isosimppu

Isosimppu (Myoxocephalus scorpius) on Itämeressä ja Pohjois-Atlantilla tavattava simppujen heimon pohjakala. Kuiville nostettu isosimppu voi kurnuttaa kuuluvasti.[2]

Isosimppu
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Puutteellisesti tunnettu [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Simppukalat Scorpaeniformes
Heimo: Simput Cottidae
Suku: Myoxocephalus
Laji: scorpius
Kaksiosainen nimi

Myoxocephalus scorpius
(Linnaeus,1758)
Katso myös

  Isosimppu Wikispeciesissä
  Isosimppu Commonsissa
...

Koko ja ulkonäkö

Isosimppu on suuripäinen, kirjavan ja piikkisen oloinen kala. Päässä, kiduskansissa ja kyljissä on useita taaksepäin osoittavia piikkejä ja kyhmyjä. Erityisesti kiduskansien takareunan piikit ovat näyttäviä. Suu on leveä ja paksuhuulinen. Kala on selästä oliivinruskea, kyljissä on pari leveää tummaa poikkikuviota Rintaevät ovat suuret, piikkisiä selkäeviä on kaksi. Etumaista selkäevää lukuun ottamatta evissä on tummat raidat ja rintaevien yläpuolella on valkeat laikut. Koiraan alapuoli on punertava, etenkin kutuaikaan, naaraan oranssinsävyinen, ja siinä on valkoisia läikkiä.

Itämeressä isosimppu kasvaa noin 30 senttimetrin pituiseksi. Kala on nopeakasvuinen, jo parivuotiaana 20-senttinen, viisivuotisena 30-senttinen. Atlantista on tavattu jopa 60-senttisiä simppuja. Ulkonäöltään isosimppu muistuttaa suuresti pienempää, myös Itämeressä esiintyvää piikkisimppua.

Levinneisyys

Isosimppu elää Pohjois-Atlantin molemmilla rannikoilla ja myös siihen rajoittuvilla Jäämeren rannoilla sekä Itämeressä. Euroopassa levinneisyys ulottuu Biskajanlahdelta Huippuvuorille ja Vienanmereen ja Novaja Zemljalle, Amerikassa New Yorkista Grönlantiin ja Hudsoninlahdelle.

Ravinto ja elintavat

Isosimppu elää yleensä kovilla kivi- ja hiekkapohjilla ja leväkasvillisuudens seassa. Se syö pikkukaloja ja äyriäisiä sekä muita pohjaeläimiä, esimerkiksi kilkkejä ja simpukoita.

Lisääntyminen

Isosimppu lisääntyy talvella. Naaras laskee joulu-helmikuussa mätinsä yhtenä möykkynä johonkin pohjan koloon, jossa koiras hedelmöittää sen. Mätimunia suurella naaraalla voi olla 30 000 kappaletta. Koiras jää vartioimaan mätiä, kunnes poikaset kuoriutuvat parin kuukauden kuluttua.

Kalastus ja käyttö

Isosimppua voi saada sivusaaliina verkoilla ja pilkillä, mutta sillä ei ole taloudellista merkitystä, eikä sen lihaa pidetä hyvänä.

Lähteitä
  • Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
  • Myoxocephalus scorpius (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)

Viitteet
  1. Risto Väinölä: Isosimppu – Myoxocephalus scorpius Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Isosimppu Luontoportti. Viitattu 30.5.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.