Mynämäen kirkko

Mynämäen kirkko, alkuperäiseltä katolilaiselta nimeltään Pyhän Laurin kirkko, sijaitsee Mynämäen kunnassa Varsinais-Suomessa. Kirkko on Suomen toiseksi suurin keskiaikainen harmaakivikirkko ja se sijaitsee aivan Mynämäen ydinkeskustassa. Kirkko on omistettu Pyhälle Laurentiukselle[3] ja Pyhälle Eerikille[4].

Mynämäen kirkko
Sijainti Kirkkokatu 3, 23100 Mynämäki
Koordinaatit 60°40′45″N, 021°59′23″E
Rakentamisvuosi 1200-luku[1], 1425–1440[2]
Materiaali harmaakivi
Istumapaikkoja 925
Tyylisuunta Gotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Historia
Kirkko pohjoisesta kuvattuna. Sakaristo näkyy kuvan vasemmassa laidassa.

Mitään alkuperäistä dokumenttia Mynämäen kirkon rakentamisen ajankohdasta ei ole säilynyt. Arvelut kirkon rakentamisen ajankohdasta vaihtelevat. Kirkon sakaristo on rakennuksen vanhin osa ja osa tutkijoista ajoittaa sen rakentamisen alkaneen 1200-luvulla[5], osa taas vuosien 1425 ja 1440 välisellä ajalla[2]. Oman papin hoitamana seurakuntana Mynämäki mainitaan vuonna 1347 ja Mynämäen kirkko esiintyy asiakirjoissa vuonna 1346[6]. Nykyisen kirkon paikalla on luultavasti aiemmin sijainnut puurakenteinen rukous- tai saarnahuone[7]. Vanhempaa kirkkorakennustulkintaa kannattavien mukaan kirkon jatkeena ollut alun perin puinen runkohuone ja päälaiva olisi rakennettu 1300-luvulla[1][8]. Kirkon huomattavaa ikää kuitenkin todistavat päätykolmiot joissa ei ole tiilikoristelua, ikkunoiden asettelu ja ovenpielien 1300-luvulle tyypilliset tiiliprofiloinnit[4].

Pyhän Laurentiuksen nimikkokirkkona Mynämäen kirkko tunnetaan jo keskiajalta ja Mynämäen Laurin päivä suurena juhlana jo vuosisatoja sitten. Keskiajalta Mynämäen kirkosta tunnetaan viidelle eri pyhimykselle pyhitettyä alttaria: Pyhän Laurentiuksen, Pyhän Eerikin, Pyhän Olavin, Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan alttarit[9].

Rakenne, sisustus ja esineistö

Kirkon rakenne
Mynämäen kirkko sisältä kohti alttaria
Mynämäen kirkko sankarihaudat kesällä 2011

Mynämäen kirkkorakennus on tyyliltään varhaisgotiikkaa. Alkuperäisestä puisesta saarnahuoneesta ei ole jäänyt jälkiä, vaikka viitteitä sen muodosta voi saada Kokemäellä sijaitsevasta Pyhän Henrikin saarnahuoneesta. Varhaisimmassa muodossaan kirkko oli muodoltaan muiden keskiaikaisten kivikirkkojemme tapaan suorakaiteen muotoinen ja torniton. Kirkon vanhin osa, ristiholvattu sakaristo sijaitsee kirkon pohjoispuolella ja etelässä samanlaisella holvirakenteella katettu asehuone ja pieni puinen eteinen. Suuri runkohuone on jaoltaan kolmilaivainen ja sen ristiholvattua sisäkatetta kannattelee neljä jykevää neliönmuotoista pilaria. Runkohuoneen ulkomitat ovat n. 39 metriä ja 21 metriä, päädyn korkeus noin 28 metriä. Etelänpuoleiset ikkunat olivat alun perin kapeita suippokaarisia kaksoisikkunoita. 1700-luvun muutostöiden yhteydessä ikkunoita suurennettiin ja samalla niiden alkuperäinen muoto katosi. Kuorin pääikkuna on kolmijakoinen, keskimmäinen osa on tosin umpeenmuurattu. 1600-luvulla kirkon länsipäätyyn rakennettiin suuri tornihalli jota vuoden 1775 muutostöissä korotettiin puuosalla. Tornin alakerroksessa näkyvät länsipäädyn umpeen muuratut ikkunat. Muurien sisällä on osittain umpeenmuurattuja portaita ja käytäviä. Kirkon länsi- ja pohjoisseinissä on sijainnut toisessa kerroksessa ulkoiset saarnastuolit joista papit ovat voineet saarnata kirkon ympärille kerääntyneelle kansalle[6][4][10].

Kirkkoon on vuosisatojen kuluessa tehty lukuisia laajennuksia ja korjauksia. Varhaisin laajennus tehtiin 1600-luvun alkupuolella ja laajennuksen puiset yläosat ovat valmistuneet vuonna 1775[7]. Korjaustöitä mainittavimmat tehtiin vuosina 1785, 1865, 1893, 1897, 1923 ja 1926[11]. Uusin entistämisen suoritettiin vuosina 1959-1960 arkkitehtinä Olli Kestilä Muinaistieteellisen toimikunnan valvonnassa[4].

Kirkon sisusta ja esineistö

Koska seinät on jossain vaiheessa kalkittu, on seinämaalauksista jäljellä vain jäänteitä. Kirkossa on kuitenkin muutamia keskiaikaisia veistoksia, kuten Henrik Klaunpoika Flemingin puinen epitafi vuodelta 1624 ja kirkon arvokkain taideteos, Henrik Flemingin suvun muurihaudalla oleva saksalaisesta liituhiekkakivestä vuonna 1632 veistetty hautamuistomerkki[8][4].

Kirkon alttarilla on 1400-luvulta peräisin oleva alttarikaappi, joka on ennallistettu 1960-luvulla vanhan kuorikaapin osista. Alttarin vasemmalla puolella on Margareta Capsian vuonna 1747 maalaama ristiinnaulittua esittävä taulu, joka on aiemmin toiminut alttaritauluna.[12]

Kirkon sankaripatsas on kuvanveistäjä Aarre Aaltosen työ vuodelta 1948. Vuonna 2008 kirkon edustalla paljastettiin kuvanveistäjä Jarkko Rothin mustasta graniitista veistämä Antti Lizeliuksen muistomerkki. [13]

Kulttuuriympäristö

Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa Mynämäen kirkko on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[14]

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. Väinö Perälä: Mynämäki 1260 - 1960, s. 42. Auraprint Oy, 1963.
  2. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 102–103. 3. uudistettu painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-222-600-6.
  3. Mynämäen kunta: Nähtävyydet
  4. Länsikirja Oy: Turun ja Porin läänin kirkot - Varsinais-Suomi, s. 88. Raision painopojat Oy, 1987.
  5. Iikka Kronqvist: Die Mittelalterliche Kirchenarchitektur in Finnland, s. 16. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XLVIII, 1948.
  6. Carolus Lindberg: Suomen kirkot - Maamme kirkkorakennuksia käsittelevä tietoteos, s. 83. Kustantaja Kuvataide, 1934.
  7. Lahtinen: Mietoinen ja muu maailma
  8. Elovirta & Leino: Suomalaisia kuvia
  9. K. G. Leinberg: Det odelade finska biskops stifts herdaminne, s. 165. , 1894.
  10. Mynämäen kirkko Mynämäen seurakunta. Viitattu 11.11.2017.
  11. Carl Axel Nordman ja Nils Cleve: Suomen kirkot II, s. 9-55. Mynämäen rovastikunta, 1961.
  12. Mynämäen kirkko
  13. Antti Lizelius sai muistomerkin Mynämäkeen 12.10.2008. Sanomalehtien liitto. Arkistoitu 14.12.2013. Viitattu 14.12.2013.
  14. Mynämäen kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

    Aiheesta muualla

    Galleria
    • Mynämäen hautausmaa
    • Mynämäen kirkon länsipäädyn suuri tornihalli
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.