Walkiakoski (yritys)
Osakeyhtiö Walkiakoski Aktiebolag oli Valkeakoskella vuosina 1873-1934 toiminut metsäteollisuusyritys, josta tuli sittemmin osa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:tä ja edelleen osa UPM-Kymmene-konsernia.
Historia
Yhtiön toiminta sai alkunsa, kun tamperelaiset konttoristi Carl Johan Helin (1844–1902), apteekkari Edvard Julius Granberg (1823–1884) ja kauppias Carl Oskar Willgren (1832–1882) perustivat 1871 Valkeakosken Myllysaareen ensin puuhiomon ja sitten paperitehtaan, jossa oli 2 paperikonetta. Tämä tehdas käytti aluksi nimeä E. J. Granberg & C:o, mutta pian muodostettiin 1,2 miljoonan markan osakepääoman omaava Osakeyhtiö Walkiakoski Aktiebolag, jonka säännöt senaatti vahvisti 17. heinäkuuta 1873. Puuhiomo ja paperitehdas käynnistyivät 1873. Puuhiomossa oli neljä hiomakonetta apukoneineen ja näitä kaksi yhteensä 190 hevosvoiman tehoista Jonval-turbiinia. Paperikoneita oli aluksi kaksi, myöhemmin hankittiin vielä kolmas kone. Perustajista Helin joutui luopumaan osakkuudestaan jo alkuvaiheessa, mutta Granberg ja Willgren jatkoivat toimien vuorotellen tehtaan isännöitsijöinä. Vuonna 1880 valmistui Valkeakoskelle Suomen ensimmäinen sulfaattiselluloosatehdas. Sulfaattiselluloosatehtaan suunnitteli maisteri Herman Hellén Ruotsista ja Saksasta hankkimansa kokemuksen perusteella.[1]
1880-luvun kuluessa uusi yhtiö kärsi tappioita Venäjän kaupassaan, ja se joutui 1886 velkojiensa hallintaan, ja lopulta yhtiö teki konkurssin. Velkojien muodostama yhteenliittymä osti Valkeakosken tehtaan konkurssihuutokaupassa, ja tehtaan toimintaa jatkoi ensin avoin yhtiö Walkiakoski Nya Bolag ja vuodesta 1889 lähtien edellisenä vuonna perustettu Aktiebolaget Walkiakoski.
Paperitehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1901 mutta se rakennettiin uudelleen ja uusi tehdas käynnistyi 1902 kolmella paperikoneella. Tehdasta laajennettiin 1905–1907, tällöin rakennettiin sulfiittiselluloosatehdas sulfaattiselluloosatehtaan viereen ja molempia tehtaita varten yhteinen höyryvesivoima-asema. Lisäksi sulfaattiselluloosatehtaan yhteyteen valmistui valkaisuosasto ja uusi paperikone. Kaikki tuotettu selluloosa käytettiin paperin valmistukseen. Paperituotannosta 70 prosenttia meni Venäjälle, 14 prosenttia Englantiin ja noin 10 prosenttia kotimaahan.[1]
Vuonna 1912 yhtiön palveluksessa oli 1000 henkilöä, myynti oli 9 miljoonaa markkaa ja tuotanto muodostui 13 000 tonnista eri paperilaatuja sekä 10 500 tonnista selluloosaa. Yhtiö jatkoi toimintaansa ilman suuria ongelmia aina vuoteen 1917 saakka. Vuoden 1917 vallankumous Venäjällä johti siihen, että tärkein markkina-alue menetettiin. Samoin aiheutui maksamatta jääneiden saatavien ja kiinteistöjen menetyksistä 7,3 miljoonan markan tappiot.
Yhtiön rahoitustilanne oli 1920-luvun alussa vaikea, ja sen pääosakas helsinkiläinen pankkiiri Moses Skurnik joutui luovuttamaan Ab Walkiakosken osakkeet Helsingin Osakepankille. Pankki asetti yhtiön johtoon 1924 kenraali Rudolf Waldenin, joka oli 1920 perustanut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n. Ab Walkiakoski liitettiin osaksi samaa konsernia 1929 ja fuusioitiin Yhtyneisiin Paperitehtaisiin 1934.
Paperitehdas
Myllysaaren paperitehdas oli nykyisen UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaaren paperitehtaan edeltäjä Valkeakosken Myllysaaressa. Tehdas toimi vuosina 1873–1938. Tulipalo tuhosi tehtaan vuonna 1901. Tulipalon jälkeen vuonna 1901 tehtaalle hankittiin kaksi uutta isompaa paperikonetta (PK II ja PK III) ja yksi palossa vaurioitunut paperikone (PK IV → PK I) korjattiin. Lisäksi yksi paperikone rakennettiin Tervasaareen tuhoutuneiden koneiden (I–III) osista.
Tulipalo tuhosi tehtaan uudelleen vuonna 1938, jolloin paperitehtaan toiminta siirtyi lopullisesti nykyiseen Tervasaaren paperitehtaaseen mantereen puolelle. Tehtaan viimeinen omistaja oli Yhtyneet Paperitehtaat Oy.
Tehtaan paperikoneet
Tehtaalla on ollut yhteensä kuusi paperikonetta: parhaimmillaan 4 konetta ja lopetusvaiheessa yksi kone.
Kone | Valmistaja | Toiminnassa vuosina | Viiraosa | Viiraleveys | Puristinosa | Nopeus | Kapasiteetti | Muuta |
Paperikone PK I | F.W. Stroebel | 18.2.1872/3-1901 | Tasoviira | ? | ? | ? | ? | Tuhoutui tulipalossa, Koneen osia käytettiin Tervasaaren paperikone PK IV:n rakentamisessa. |
Paperikone PK II | Georg Tidcombe & Son | 18.11.1873-1901 | Tasoviira | ? | ? | ? | ? | Tuhoutui tulipalossa, Koneen osia käytettiin Tervasaaren paperikone PK IV:n rakentamisessa. |
Paperikone PK III | Maschinenbauanstalt Golzern | 1882–1901 | Tasoviira | ? | ? | ? | ? | Tuhoutui tulipalossa, Koneen osia käytettiin Tervasaaren paperikone PK IV:n rakentamisessa. |
Paperikone PK IV/Paperikone PK I (uusi) | Theodor Bell & Co (sveitsiläinen), Füllner rakensi uudelleen | 1895-1901, 1901–1923 | Tasoviira | 84" (2 200 mm) | ? | 90 m/min | Tapetti- ja käärepaperit, 5,5 t/d | Tuhoutui tulipalossa ja korjattiin vuonna 1901, Purettu ja siirretty Tervasaaren sellutehtaalle kuivauskoneeksi |
Paperikone PK II (uusi) | J.M. Voith | 1902–1936 (uusittu 1926–27) | Tasoviira | 102" (2 591 mm) | ? | 100-115 m/min | Sanomalehtipaperi, voimapaperi, 10-11 t/d | Yankee-sylinteri, Siirretty Tervasaaren paperitehtaalle vuonna 1936 |
Paperikone PK III (uusi) | Füllner | 1902–1938 | Tasoviira | 60" (1 524 mm) | ? | ? | Vesileimallinen paino- ja kirjoituspaperi, duplexpaperi tapetinvalmistukseen, 4,5 t/d | Tuhoutui tulipalossa |
PKII ja PKII:n välissä oli suuri kymmentelainen kalanteri. Uudemmat paperikoneet sijaitsevat Tervasaaren paperitehtaassa.
Lähteet
- Valkeakosken teollisuushistoriaa - Akseli Valkeakoski (Arkistoitu – Internet Archive) (Vaatii tunnussanat - ei yleistä luettavaa)
- UPM-Kymmene
- Autio, Matti & Nordberg, Toivo. (1972) Vuosisata paperiteollisuutta I Valkeakosken, Simpeleen, Myllykosken ja Jämsänkosken paperiteollisuuden vaiheet Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiön perustamiseen saakka. Valkeakoski. Yhtyneet Paperitehtaat Oy.
- Tuuri, Antti. (1999) UPM-Kymmene, Metsän jättiläisen synty. Otava. Helsinki. 493 s.
- Nykänen, Panu & Paulapuro, Hannu (2005) Telan ympäri - Vuosisata suomalaista paperikone- ja paperinvalmistustekniikkaa. Tekniikan Historian Seura THS ry. Helsinki.
- Valkeakosken tehtaitten perustamisesta 60 vuotta, Aamulehti, 27.02.1932, nro 57, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot