Myllynkivikaulus

Myllynkivikaulus on pyöreä, poimutettu röyhelökaulus, jollaista käytettiin Euroopassa erityisesti 1500-luvun jälkipuoliskolla. Yksi muodin suunnannäyttäjistä oli kuningatar Elisabet I. Myllynkivikauluksia käyttivät sekä naiset että miehet.[1]

Myllynkivikaulus, 1588.

Kauluksen laatu kertoi kantajansa statuksesta. Aristokraatit teettivät kauluksensa hienosta pellavasta. Ne koristeltiin pitseillä, kullalla, hopealla ja silkillä. Köyhät suosivat halpoja materiaaleja.[1]

Kaulukset olivat irrallisia vaatekappaleita, jotka voitiin pestä, tärkätä ja muotoilla riippumatta muusta asusta. Ryhdikkään, kiekkomaisen röyhelön muotoiluun käytettiin erityistä puikkomaista silitysrautaa.[2] Röyhelö pidettiin kasassa sadoilla nuppineuloilla.[1]

Muodin alkaessa kaulukset olivat maltillisen kokoisia, mutta äärimmillään noin 30 senttiä leveitä. Niiden kannattelemiseen tarvittiin rautalankainen tukirakenne. Yhteen kaulukseen saatettiin käyttää viisi metriä materiaalia.[1]

Käyttö nykyään
Piispa Erik Norman Svendsen, n. 1999

Myllynkivikaulus kuuluu Tanskan evankelis-luterilaisen kirkon pappien työasuun. Asuste kuului myös Norjan luterilaisen kirkon pappien asuun vuoteen 1980 asti, vaikkakin jotkin konservatiiviset papit käyttävät niitä edelleen.

Lähteet
  1. A history of the Tudor ruff worldofshakespeare.com. Viitattu 26.7.2015.
  2. Fluting, goffering, Italian, crimping, poking irons Old and Interesting. Viitattu 26.7.2015.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.