Mykola Voronyi

Mykola Kindratovytš Voronyi (ukr. Микола Кіндратович Вороний;[1] salanimiä muun muassa: Arlekin, Vištšyi Oleh, Homo, Siriuk ja Kondratovytš; 7. joulukuuta 1871 Rostov-na-Donu, Donin kasakoiden alue – 7. kesäkuuta 1938 Odessa, Ukrainan SNT) oli ukrainalainen runoilija, toimittaja ja teatteriohjaaja.[2]

Mykola Vorony Микола Вороний
Mykola Voronyi
Henkilötiedot
Syntynyt	7. joulukuuta 1871 Rostov-na-Donu, Donin kasakoiden alue
Kuollut	7. kesäkuuta 1938 (66 vuotta) Odessa, Ukrainan SNT
Ammatti	kirjailija, toimittaja, teatteriohjaaja, poliitikko
Kirjailija
Salanimi	Arlekin, Vištšy Oleh, Homo, Siriuk, Kondratovytš
Tuotannon kieli	ukraina
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Voronyi opiskeli Harkovan ja Rostovin pedagogisissa oppilaitoksissa. Opinnot keskeytti hänen poliittisesta toiminnastaan johtunut pidätys, ja sen jälkeen hän oli poliisin tarkkailussa. Kolmen vuoden kuluttua hän aloitti opiskelun Wienin ja Lvivin yliopistoissa. Hän toimi Ternopilissa Marko Kropyvnytskyin ja Panas Saksahanskyin teatteriryhmissä ja liittyi Ukrainan vallankumouspuolueeseen. Hän oli vuodesta 1901 Tšernihivissä semstvon palveluksessa ja kirjoitti teatteriarvosteluja.[2]

Helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 Voronyi oli Kiovassa Kansanteatterin ohjaaja. Vuosina 1920–1921 hän oli Puolassa Varsovassa Ukrainan kansantasavallan pakolaishallituksen attaseana. Hän oli sitten Lvivissä opettajana ja siirtyi 1926 opettajaksi Neuvosto-Ukrainaan Harkovan musiikki- ja teatterikouluun ja kirjoitti Kiovassa käsikirjoituksia ja kritiikkiä ja toimi kääntäjänä.[2]

Voronyi kirjoitti runoja jo opiskellessaan. Hän oli ensimmäisiä ukrainalaisia modernisteja, ja herätti modernismin manifestillaan vuonna 1901 vilkasta keskustelua. Serhi Jefremov oli hänen merkittävimpiä vastustajiaan. Vorony toimitti kirjallisen kalenterin Z-nad h’mar i z dolyn (1903), joka oli ensimmäisiä Ukrainassa julkaistuja ohjelmallisesti modernistisia kirjallisia kokoelmia. Hän vastusti realistista runoutta ja kansanrunoutta, ja toisaalta hän sai arvostelua pinnallisesta kauneudenpalvonnasta ja teemojen ja kuvien vähäisyydestä.[2]

NKVD pidätti Voronyin 1934, ja hänet karkotettiin Voronežiin. Hän asui vuodesta 1937 Hlynjanessa. Hänet tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin 29. huhtikuuta 1938. Hänen maineensa puhdistettiin Josif Stalinin kuoltua, ja valikoima hänen runojaan Vybrani poeziji ilmestyi 1959.[2]