Myh’ailo Pavlyk

Ševtšenkon tieteellinen seura 31. lokakuuta 1898. Myh’ailo Pavlyk alarivissä vasemmalla.

Pavlyk ystävystyi opiskeluaikana Lvivin yliopistossa Ivan Frankon kanssa, ja molemmista tuli ukrainalaismielisiä sosialisteja, mihin vaikuttivat Myhailo Drahomanovin kirjeet lviviläisessä opiskelijalehdessä Druhissa ja puolankielisessä sanomalehdessä Pracassa. Pavlyk oli kirjoitustensa kautta Drahomanovin ajatusten keskeinen puolestapuhuja, ja siitä syystä häntä vainottiin ja syrjittiin, hän sai lähes 30 tuomiota ja oli useita kertoja vankilassa. Hän oli keskeisenä vaikuttamassa 1876 opiskelijajärjestö Akateemisen piirin muuttumisessa venäläismielisestä ukrainalaismieliseksi, ja hän oli mukana myös epävirallisen etnografisen seuran perustamisessa Lviviin. Hän salakuljetti kiellettyä ukrainalaista kirjallisuutta Venäjälle. Hän oli 1878 Frankon kanssa sosialistisen lehden Hromadskyi druhin päätoimittaja ja toimitti myös antologioita Dzvin ja Molot. Ne kaikki herättivät suuttumusta konservatiivisessa galitsialaisessa yleisössä, ja poliisi takavarikoi ne. Hän julkaisi niissä myös omaa tuotantoaan.[1]

Pavlyk pakeni 1879 Geneveen välttääkseen vankeustuomion, joka hänelle langetettiin kirjasta Rebenštšukova Tetiana. Hän teki yhteistyötä Drahomanovin ja Serhi Podolynskyin kanssa siellä ilmestyvässä lehdessä Hromada mutta palasi 1882 Lviviin suorittamaan tuomiota. Hän asui vuodet 1887–1888 Krakovassa luetteloimassa puolalaisen kirjailijan Józef Kraszewskin kirjastoa. Hän oli 1889 lviviläisen lehden Batkivštšynan päätoimittaja mutta joutui eroamaan poliittisten erimielisyyksien vuoksi. Hän perusti 1890 Frankon kanssa Ukrainan radikaalipuolueen (URP) ja oli sen äänenkannattajien päätoimittaja. Pavlyk työskenteli sitten Ševtšenkon tieteellisen seuran ensimmäisenä kirjastonhoitajana (1897–1904), oli URP:n johtaja (1898–1914) ja sen lehden Hromadskyi holosin päätoimittaja 1898–1903. Hänet valittiin 1914 Lvivissä Ukrainan korkeimman neuvoston varapuheenjohtajaksi, ja hän toimi lyhyen aikaa Dilon päätoimittajana.[1]

Pavlykin päätyö oli aikakauslehtien ja kirjojen toimittaminen sekä poliittinen journalismi. Artikkeleitaan ja kritiikkiään hän julkaisi etupäässä Narodissa ja Hromadskyi holosissa. Hän kannatti humaania anarkososialismia, kirkon ja valtion erottamista ja kansallisuuksien ja sukupuolten vapautta ja tasa-arvoa. Hän tuomitsi Puolan määräysvallan Länsi-Ukrainassa, kapitalistisen riiston ja venäläismielisen ja galitsialaisen papiston taantumuksellisuuden ja arvosteli puhdasoppisia marxilaisia, varsinkin heidän näkemyksiään kansallisuuskysymyksessä, sekä galitsialaisia populisteja. Hän käänsi kirjallisuutta ukrainaksi ja toimitti ja julkaisi muun muassa Myh’ailo Drahomanovin tuotantoa. Hänestä on kirjoitettu useita elämäkertoja, ja hänen tuotannostaan on julkaistu bibliografia Lvivissä 1986.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Myh’ailo Pavlyk Wikimedia Commonsissa