Muumipapan urotyöt

Muumipapan urotyöt on neljäs Tove Janssonin kirjoittama Muumi-kirja. Aiemmin hän oli kirjoittanut teokset Muumit ja suuri tuhotulva (1945), Muumipeikko ja pyrstötähti (1946) ja Taikurin hattu (1948). Suomeksi julkaistiin ensimmäiseksi kuvakirja Kuinkas sitten kävikään? vuonna 1952.[2] Kaksi ensimmäistä kirjaa kustansi Söderström & Co, mutta Taikurin hatusta lähtien Janssonin kustantaja oli Schildts, joka kustansi myös Muumipapan urotyöt.[3]

Kirjoissa Muumit ja suuri tuhotulva, Muumipeikko ja pyrstötähti ja Muumipapan urotyöt Muumilaakso sijaitsee vielä eksoottisessa ympäristössä, mutta Muumipapan urotöiden jälkeen Tove Jansson sijoitti Muumilaakson Suomeen.[4]

Kirjassa Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan ja lukee niitä ääneen Muumipeikolle, Nipsulle ja Nuuskamuikkuselle.[5] Ennen varsinaista tarinaa kirjassa on esinäytös ja johdanto.[6]

Muumipappa on aivan pienenä jätetty löytölasten kodin portaille,[7] mutta hän ei kuitenkaan viihdy Hemuli-tädiksi kutsutun hemulin pitämässä lastenkodissa vaan karkaa.[8] Sitten hän tapaa keksijä Fredriksonin sekä tämän ystävät Hosulin ja Juksun.[9] He lähtevät yhdessä purjehtimaan Fredriksonin Merenhuiske-laivalla. Laiva saadaan vesille, kun Fredrikson huijaa valtavan Drontti Edvardin kylpemään joessa, mikä saa aikaan hyökyaallon.[10] Matkalla he purjehtivat jokea pitkin ja näkevät Mörön kallioiden takana ajamassa takaa jotakuta. Mörön ahdistelema henkilö pelastetaan, ja hän paljastuu lastenkotia pitäneeksi Hemuli-tädiksi.[11]

Täti panee Muumipapan ja muut järjestykseen,[12] mutta pian lauma tahmatassuja kävelee laivan kannen yli ja he vievät tädin mukanaan.[13] Seuraavaksi seurue saapuu Itsevaltiaan saarelle ja osallistuu hänen satavuotisjuhliinsa.[14] Myöhemmin Muumipappa, Juksu, Hosuli ja Mymmelin tytär perustavat siirtokunnan.[15] Fredrikson sen sijaan on pestattu Itsevaltiaan kuninkaalliseksi hovikeksijäksi Yllätysten puistoa varten,[15][16] ja hän rakentaa alusta, joka kulkisi maassa, vedessä ja ilmassa.[17] Muumipappa rakentaa talon meren viereen kalliolle, tutustuu kummitukseen ja pelastaa eräänä myrskyisenä iltana merestä Muumimamman.[18][19] Hosuli taas menee naimisiin Sosulin kanssa.[20]

Kirjassa esiintyy ensi kerran juhannusyönä syntynyt Pikku Myy, joka on Mymmelin lapsi.[21] Kirjassa selviää, että Hosuli ja Sosuli ovat Nipsun vanhemmat ja Juksu ja Mymmeli Nuuskamuikkusen vanhemmat.[22][23] Muumipappa kohtaa ystävänsä jälleen kirjan lopussa, kun he tulevat käymään Muumitalossa.[24]

Schildts julkaisi kirjan ruotsinkielisen alkuteoksen Muminpappans bravader: berättade av honom själv Helsingissä vuonna 1950.[25] Jansson kirjoitti vuonna 1968 kirjasta uuden version, joka julkaistiin nimellä Muminpappans memoarer. Uudempi versio alkaa prologilla, jota vanhemmassa ei ole.[26]

WSOY julkaisi kirjan suomeksi ensimmäisen kerran Porvoossa vuonna 1963,[27][28] ja sen suomensi Laila Järvinen.[29] Kirjasta tehtiin vuonna 1969 13-osainen radiokuunnelma, jonka lukijana oli Lasse Pöysti.[30] WSOY luokittelee kirjan nykyään klassikoksi.[31] Kokoelmakirjassa Takaisin Muumilaaksoon tarina julkaistiin nimellä Muumipapan villi nuoruus.[29] Muumipapan urotyöt on julkaistu vuonna 1988 suomeksi myös WSOY:n kustantamana äänikirjana, jonka lukijana toimi Ahti Jokinen.[32] Kirja on julkaistu myös pokkarina.[33]

Muumipapan urotyöt on käännetty useille muille kielille, kuten englanniksi, ranskaksi, saksaksi, japaniksi, latviaksi, bulgariaksi, venäjäksi ja tšekiksi.[34][35] Kaikkiaan Muumi-kirjoja on käännetty yli 50 kielelle.[36]

Kaikkien Muumi-kirjojen arvopohja perustuu Tove Janssonin omiin arvoihin. Näitä ovat muun muassa ystävällisyys ja erilaisuuden ymmärtäminen. Kirjan hahmojen erilaisuus käy ilmi esimerkiksi siitä, että Muumipapan keskittyessä kirjoittamiseen Muumimamma hoitaa perheen arkiset työt.[37]

Yksi Muumipapan urotöiden tärkeitä teemoja on muiden Muumi-romaanien tapaan vapaus: muistelmista käy ilmi Muumipapan kaipuu vapauteen.[38] Kirjan lopussa ilmenee myös Muumimamman ja Muumipapan välinen rakkaus.[39] Kuten Muumi-kirjoissa yleensäkin, myös Muumipapan urotöissä merellä on tärkeä rooli: Muumipappa kaipaa meriseikkailuja Merenhuiske-laivalla ystäviensä kanssa.[40] Muumipappa on keskeisenä hahmona lisäksi kirjan Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962) novellissa ”Hattivattien salaisuus” ja kirjassa Muumipappa ja meri (1965).[41][42]

Kirjallisuustutkija Boel Westinin mukaan kirja parodioi muistelmatekniikkaa.[43]

Portti Muumipapan muistelmiin Naantalin Muumimaailmassa.

Muumipapan urotyöt on Tove Janssonin itsensä kuvittama.[44] Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia,[45] ja ne liittyvät kirjan tapahtumiin ja hahmoihin. Osassa on signeeraus ”Tove”.[46] Lukujen alussa anfangit on osin kuvitettu.[47][48]

Kirjan kannessa on kuvattuna Itsevaltiaan maa[46] ja Muumipappa katselemassa sitä. Aiemman suomenkielisen version kannessa Muumipappa nojaa pylvääseen.[31] WSOY:n uusimmissa painoksissa kannen alaosa on sininen ja kuvaa kehystävät keltaiset reunat.[49] Eräässä englanninkielisessä julkaisussa on kannessa kuva, jossa Muumipappa pelastaa Muumimamman merestä.[35]

Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksot Muumipapan muistelmat 1, 2 ja 3 kertovat Muumipapan nuoruudesta.[50] Eroja on jonkin verran: esimerkiksi lastenkodin hoitaja on hemulin sijasta vilijonkka.[50] Tosin kirjan johdannossa Muumipappa kertoo toisinaan vaihtaneensa vilijonkat hemuleiksi ”hienotunteisuudesta eräitä vielä elossa olevia henkilöitä kohtaan”.[51] Myös Muumien maailma -pala-animaatiosarjassa on Muumipapan nuoruudesta kertovia jaksoja.[52]

Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on tehnyt kolme kolmiulotteista muumikuvaelmaa, jotka perustuvat Muumipapan urotyöt -kirjan tapahtumiin. Näistä ensimmäinen on Merenhuiskeen vesillelasku (1984–1985), jonka Pietilä on rakentanut yhdessä erikoislääkäri Pentti Eistolan kanssa. Teoksessa tapahtumia ei ole kuvattu täysin samoin kuin kirjassa, sillä siinä on käytetty sellaisiakin hahmoja, jotka eivät esiinny kirjassa. Kaksi muuta kuvaelmaa ovat Tahmatassut ryöstävät hemulin tädin (1985) ja Toverukset matkalla Yllätysten puutarhaan (1985). Ne Pietilä on valmistanut itsenäisesti. Viimeksi mainitussa teoksessa Pietilä on hyödyntänyt kolmea pientä hyljettä, jotka hän on tuonut matkamuistona Islannista vuonna 1972. Kaikki kolme teosta kuuluvat tamperelaisen Muumimuseon kokoelmaan.[53]

Naantalin Muumimaailmaan on rakennettu kirjaan liittyviä paikkoja ja esineitä, kuten Merenhuiske-laiva[54], jonka tilalle tuli Niiskun keksintöpuisto vuonna 2019[55].

• Muumipapan urotyöt WSOY:n sivustolla