Muumiointi
Muumiointi on palsamointitapa, jota käytettiin Muinaisessa Egyptissä. Tarkoituksena oli saada muumiolle iankaikkinen elämä. Muumioinnista luovuttiin Egyptissä 600-luvulla jaa.
Esihistorialliseen aikaan kuolleet haudattiin aavikon hiekkaan eläimen vuotaan tai kaislamattoon käärittyinä. Kuumassa ja kuivassa ympäristössä vesi haihtui kalmosta, jolloin syntyi pitkäaikainen luonnonmuumio.
Muumioinnin vaiheet
Tiedot muumioinnin vaiheista ja siinä vuosisatojen mittaan tapahtuneista menetelmien muutoksista perustuvat kahteen lähteeseen. Itse muumioiden tutkimuksen ohella käytettävissämme ovat kreikkalaisen historioitsija Herodotoksen selostus 400-luvulta jaa. sekä Diodoroksen kirjoitukset.
Sen sijaan egyptiläiset lähteet, joita on säilynyt runsaasti hautojen ja temppeleiden seinien teksti- ja kuvakoristelussa sekä papyruksissa, eivät käsittele palsamoinnin tekniikkaa. Vain kahdessa roomalaiskauden papyruksessa kuvataan ns. palsamointirituaalia, mutta nekin ovat rituaalisia ohjeistoja siitä, miten eri ruumiinosat tuli voidella, kääriä ja suojata maagisesti amuletein ja loitsuin. Varsinaista ruumiin säilömistekniikkaa ei selitetä.
Herodotoksen selostukset ovat jopa muumioiden tutkimuksen nykytietämykseen verrattuina tarkkoja. Hänellä on täytynyt olla hyvä tiedonlähde; hän joko seurasi Egyptissä palsamointia omin silmin tai sitten menetelmä selitettiin hänelle tarkasti. Viime vuosien arkeologisten löytöjen ja uusimpien muumiotutkimuksien pohjalta pystytään tulkitsemaan Herodotoksen tekstit varsin tarkasti.