Mustikkakehrääjä

Mustikkakehrääjä muistuttaa tyypillisessä lepoasennossaan huomattavasti enemmän kuollutta lehteä kuin hyönteistä. Etusiivet ovat pohjaväriltään punertavan ruskeat, ja niiden poikki kulkee kolme, epäselvää tummanharmaata poikkiviirua. Siiven keskellä erottuu tummanharmaa laikku ja himmeä, tumma keskitäplä. Siipien kärkiosa on tummanharmaa. Takasiivet ovat tummanharmaat, ja niiden keskellä on vaaleampi vyöhyke. Siipiripset ovat valkoiset, siipisuonten kohdalta tummat, minkä vuoksi siipien ulkoreuna vaikuttaa mutkittelevalta. Naaraat ovat koiraita raskasrakenteisempia ja siipien kuviointi on vähemmän selkeää. Ruumis on tuuhean, punertavanruskean karvotuksen peitossa. Siipiväli on koiraalla 26–38 mm ja naaraalla 29–45 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta Euroopan poikki Altaille saakka. Laji vaikuttaa taantuneen viime vuosina suuressa osassa levinneisyysaluettaan.[4] Mustikkakehrääjä on jokseenkin harvinainen laji, jonka havainnot Suomessa painottuvat voimakkaasti etelärannikolle ja Etelä-Karjalaan sekä Etelä-Pohjanmaalta Pohjanlahden rannikon suuntaisesti Etelä-Lappiin ulottuvalle vyöhykkeelle. Keski-Suomen sisämaasta havaintoja on vain vähän ja Ahvenanmaalta se puuttuu kokonaan. Perhoset lentävät varsin lyhyenä aikavälinä toukokuun alkupuoliskolta toukokuun loppuun.[5][6]

Mustikkakehrääjä elää pääasiassa rehevissä havu-, lehti- ja sekametsissä ja niiden laitamilla, kunhan pohjakasvillisuudessa on runsaasti mustikkaa. Molemmat sukupuolet lentävät yöllä eivätkä nollan tienoilla olevat yölämpötilat vaikuta haittaavan lentoa. Naaraat aloittavat pian pimeän laskeuduttua, mutta koiraat usein vasta puolen yön jälkeen. Koiraat tulevat helposti kirkkaiden valojen luokse, naaraat vain harvoin. Laji on harvoin kovin runsaslukuinen, ja sitä tavataan tavallisesti vain yksitellen.[4]

Parittelun jälkeen naaras munii 100–170 munaa yksitellen ravintokasvien oksille ja lehdille. Toukka kuoriutuu vajaata kuukautta myöhemmin ja elää erakkona. Vanhemmat toukat ovat yöaktiivisia ja viihtyvät varvikossa lähellä maanpintaa, ja niitä tapaakin helpoimmin pajuilta[6]. Toukka on täysikasvuinen heinä-elokuun vaihteessa ja se tekee vaalean kotelokopan yhtensidottujen lehtien väliin. Kotelo putoaa myöhemmin lehtien mukana maahan. Toukka erittää kotelokopan sisäpinnalle valkoista, jauheeksi kuivuvaa nestettä. Kotelo talvehtii.[4]

Toukka elää enimmäkseen mustikalla (Vaccinium myrtillus), mutta harvemmin myös muilla varvuilla. Sitä tavataan myös pajuilla (Salix).[4]

• toukka
• Bestimmungshilfe des Lepiforums^{[vanhentunut linkki]} (saksaksi)
• Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)