Mustikka

Mustikka eli kangasmustikka (Vaccinium myrtillus) on puolukoiden (Vaccinium) sukuun kuuluva kanervakasvi (Ericaceae), joka tuottaa syötäviä marjoja. Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä ja muissa kosteissa metsissä Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.

Mustikka
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Asteridit
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Alaheimo: Vaccinioideae
Tribus: Vaccinieae[1]
Suku: Puolukat Vaccinium
Laji: myrtillus
Kaksiosainen nimi

Vaccinium myrtillus
L.
Katso myös

  Mustikka Wikispeciesissä
  Mustikka Commonsissa

Mustikka kukkii toukokuusta heinäkuuhun, ja marjat kypsyvät heinäkuusta alkaen. Suomessa mustikka on toiseksi tärkein kaupallinen luonnonmarja.

Ulkonäkö ja koko

Mustikka on normaalisti 10–50 cm korkea, tunturinummilla vain parisenttinenkin[2], kesävihanta varpu, joka pudottaa soikeat, hienosahaiset lehtensä talveksi. Se kukkii toukokuusta heinäkuuhun. Kukat ovat ruukkumaisia, terälehdet ovat kasvaneet melkein kärkeen asti yhteen kelloksi, jonka aukosta pistää ulos yksivartaloinen emiö. Heteitä on neljä tai kahdeksan. Kukan väri on vaaleanvihertävä tai punertava.[3]

Marjominen
Marjavaiheessa oleva mustikka

Mustikka marjoo heinäkuusta jopa lokakuulle kasvupaikasta riippuen.[4] Marjominen riippuu suuresti sääolosuhteista: pölyttäjistä sekä alkukesän pakkasista. Pölytyksen suorittavat pääasiassa hyönteiset, mutta mustikka voi myös itsepölyttyä. Pölyttäjien määrä vaikuttaa suuresti satoon: kontukimalaisten pölyttämillä marjamailla sato on jopa 12-kertainen verrattuna alueisiin, joista kimalaiset puuttuvat.[5]

Mustikan sininen väri johtuu vahakerroksesta.[2] Marjat ovat tavallisesti harmaansinisen vahan peittämiä, mutta toisinaan näkee myös tummia vahattomia marjoja, joita mustan värinsä vuoksi kutsutaan terva- tai voimustikoiksi. Vahapeite voidaan myös pyyhkiä pois, jolloin tuloksena on tervamustikkaa vastaava musta marja.[6] Marjoissa voi olla jopa 40 siementä, mutta keskimäärin vain puolet näistä on elinkelpoisia. Suuren osan marjoista syövät linnut ja nisäkkäät, joiden ruoansulatuselimistöstä ei selviä elinkelpoisia siemeniä. Mustikka lisääntyykin pääasiassa suvuttomasti maarönsyjen avulla.[7]

Juolukkaa (Vaccinium uliginosum) voidaan pitää mustikan matkijana, sillä kasvit muistuttavat huomattavasti toisiaan.

Kasvupaikat

Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, lehtomaisissa metsissä, korvissa ja kasvualue kattaa koko Suomen. Se viihtyy kosteassa maaperässä ja sietää hyvin varjoa.[2] Pohjoisessa lajia tavataan myös kuivissa kangasmetsissä ja tunturikankailla. Yleisesti Suomessa kasvavana lajina se on monen metsätyyppiopin mukaisen metsien kasvupaikkatyypin tunnuslaji.[8]

Mustikkaan liittyviä kasvupaikkatyyppejä ovat:[9]

Levinneisyys

Mustikkaa on viljalti Pohjois-Euroopan ja Aasian boreaalisella ja etenkin subarktisella vyöhykkeellä.[10] Mustikkaa tavataan myös Pohjois-Amerikassa, mutta se ei ole siellä alkuperäinen laji.[11] Monet metsämustikkana myytävät tuotteet sisältävät pensasmustikkaa. Englanniksi eroa on koetettu selventää lanseeraamalla nimitys "bilberry" perinteisen "blueberry"-nimen rinnalle, ja suomeksi puhutaan "metsämustikasta" erona pensasmustikkaan.[12]

Ravintokäyttö
Tuore mustikka
Ravintosisältö/100 g
Energiaa 271 kJ (65 kcal)
Proteiinia 0,80 g
Hiilihydraatteja 10,2 g
sokereita 8,40 g
fruktoosia 4,60 g
glukoosia 3,70 g
maltoosia < 0,10 g
sakkaroosia < 0,10 g
tärkkelystä 1,80 g
Ravintokuitua 3,30 g
Rasvaa 1,10 g
josta tyydyttynyttä < 0,10 g
kertatyydyttymätöntä < 0,10 g
monityydyttymätöntä 0,20 g
Vitamiinit
A-vitamiini 3,90 µg
B1, Tiamiini 0,13 mg
B2, Riboflaviini 0,01 mg
B3, Niasiini 0,40 mg
B6, Pyridoksiini 0,06 mg
B9, Foolihappo 11,2 µg
B12, Syanokobalamiini 0,00 µg
C-vitamiini 7,20 mg
D-vitamiini 0,00 µg
E-vitamiini 1,90 mg
K-vitamiini 9,00 µg
Kivennäisaineet
Rauta 0,6 mg
Natrium 2,0 mg
Suola 5,1 mg
Kalium 110 mg
Magnesium 9,0 mg
Kalsium 19,0 mg
Fosfori 20,0 mg
Sinkki 0,1 mg
Jodi 1,0 µg
Seleeni 0,1 µg
Lähteet

Ravintoarvojen lähde: [13] Fineli-tietokanta (elintarvikkeen tunniste: 442)
Mustikanpoimintaa Ranskassa.

Mustikan marjoissa on hyvin vähän hedelmähappoja. Sen sijaan niissä on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Mustikka sisältää myös fenoliyhdisteitä, kuten ellagitanniineja, kversetiinia ja klorogeenihappoa. Mustikat ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä.[14]. Mustikan marjoista valmistettavia perinteisiä ruokia Suomessa ovat muun muassa mustikkapiirakka sekä mustikkakeitto, ja perinteisesti mustikoista on valmistettu myös hilloa. Mustikoista valmistettavia Suomen maakuntien perinneruokia ovat muun muassa mustikkapöperö Hämeessä, mustikkakukko Savossa ja mustikkamöllö Karjalassa.

Suomessa mustikka on toiseksi tärkein kaupallinen luonnonmarja, jota poimitaan vuosittain 150−250 miljoonaa kiloa. Tästä määrästä päätyy kauppaan noin 1−3 miljoonaa kiloa, vuonna 2015 jopa 7,2 miljoonaa kiloa.[15]

Mustikanlehti on oivallinen teeaines.[16] Myös kanalintujen pienet poikaset syövät mustikan nuoria lehtiä.[17]

Lääkinnällinen käyttö ja terveysvaikutukset

Ihmisillä tehdyssä vuonna 2012 julkaistussa sveitsiläisessä pilottitutkimuksessa havaittiin, että mustikkavalmiste lievitti merkittävästi haavaista paksusuolentulehdusta sairastavien oireita ja aiheutti suurimmalla osalla taudin siirtymisen remissioon[18].

Tummansinisenä marjana mustikat sisältävät merkittäviä määriä antosyaani-väriaineita, joiden käytön on kokeissa havaittu pienentävän useiden sairauksien[19], kuten sydän- ja verisuonisairauksien,[20] silmäsairauksien[21] ja syövän riskejä.[22][23]

Laboratoriokokeet ovat osoittaneet että mustikan syöminen saattaa estää tai parantaa silmäsairauksia, kuten silmänpohjan rappeumaa,[24] mutta tätä terapeuttista käyttöä ei ole tutkittu kliinisesti, vaan suositukset perustuvat laboratorio- ja elinkokeisiin.[25]

Eläintutkimuksista on saatu runsaasti lupaavaa näyttöä mustikan antosyaanien mahdollisuuksista ehkäistä muistihäiriöitä ja muita ikääntymiseen liittyviä toimintahäiriöitä. Mustikan yhteyttä muistiin ja muihin kognitiivisiin toimintoihin on tutkittu pienessä interventiotutkimuksessa, jossa oli mukana yhdeksän keskimäärin 76-vuotiasta henkilöä, joilla oli ikääntymiseen liittyvää lievää muistin heikentymistä ja siten suurentunut Alzheimerin taudin riski. Osallistujat joivat päivittäin 12 viikon ajan 4,4−6,2 desilitraa mustikkatäysmehua (villi kanadalainen pensasmustikka). Seitsemän henkilön vertailuryhmä sai juomaa, jossa ei ollut mustikkaa eikä muitakaan polyfenolien lähteitä. Mustikkamehu paransi tuloksia muistitesteissä ja alensi glukoosi- ja insuliinipitoisuuksia. Lisäksi tutkimuksessa saatiin viitteitä masennusoireiden vähenemisestä. Eräässä väestöseurantatutkimuksessa, jonka osanottajina oli 16 000 yli 70-vuotiasta naista, havaittiin, että kognitiivinen ikääntyminen oli viivästynyt 2−2,5 vuodella pensasmustikoita vähintään kerran viikossa syöneillä naisilla verrattuna niihin, jotka söivät niitä harvemmin kuin kerran kuukaudessa.[26]

Antosyaanien lisäksi mustikoissa on protoantosyanideja, flavonoleja ja tanniineja, jotka toimivat antioksidantteina,[27] ja niiden on havaittu laboratoriokokeissa vähentävän tulehduksia (inflammaatio).[28] Mustikkauute estää usean gram-negatiivisen ja gram-positiivisen bakteerin sekä erään hammasmätää aiheuttavan bakteerin kasvua[29].

Mustikkaa on perinteisesti pidetty hämäränäköä parantavana, tarinan mukaan toisessa maailmansodassa RAF:n brittilentäjät söivät mustikkahilloa parantaakseen yönäköään pimeälentoja varten. Vuonna 2000 Yhdysvaltain laivaston tekemässä tutkimuksessa[30] ei kuitenkaan löytynyt tällaista vaikutusta. Brittilentäjien tarinan alkuperää ei ole pystytty selvittämään.[31]

Mustikanlehtiä on käytetty perinteisessä kansanlääkinnässä ruoansulatusvaivojen hoitoon, joko ulkoisesti tai lehdistä uutettuna teenä. Näitä vaikutuksia ei ole todistettu tieteellisesti.

Kuivatut mustikat sisältävät runsaasti parkkihappoa, jota on hyödynnetty lääketieteessä. Parkkihaposta johtuen mustikalla on ripulia hillitsevä vaikutus. Toisaalta suuri määrä tuoreita mustikoita kerralla nautittuna voi aiheuttaa ripulia.[2]

Mustikoiden syömisen jälkeen ulosteen väri voi muuttua tummaksi tai lähes mustaksi. Tästä ei tarvitse huolestua, jos tietää äskettäin nauttineensa mustikoita. Muussa tapauksessa kyseessä voi olla vaarallinen veriuloste.[32]

Muu hyötykäyttö

Mustikan väriaineet ovat kemiallinen happamuuden osoitin eli pH-indikaattori.[33] Mustikkaa käytetään myös kasvivärjäyksessä, esimerkiksi lihan leimauksessa.[34] Mustikasta tehdään myös marjaviiniä.[35]

Marjatalous

Mustikka on jo makunsa, värinsä ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi Suomen tärkeimpiä luonnonvientituotteita. Mustikkaa voi Suomessa poimia verottomasti myyntiin. Mustikanpoimintaan on kehitetty erilaisia keruuvälineitä kuten poimureita ja haravia. Puutarhoissa kasvatettava pensasmustikka on eri laji, useimmiten Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva Vaccinium corymbosum.[36]

  • Kukkia alkukesästä
    Kukkia alkukesästä
  • Marjoja loppukesästä
    Marjoja loppukesästä
  • Lehtien syysväri
    Lehtien syysväri
  • Talvella lehdettömänä
    Talvella lehdettömänä
  • Mustikoita metsässä Karjalankannaksella
    Mustikoita metsässä Karjalankannaksella

Katso myös

Lähteet
  • Gunnevi Bonekamp: Luonnon marjat ja hedelmät värikuvina, Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 2001, ISBN 951-9381-80-5

Viitteet
  1. Stevens, P. F.: Ericaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  2. Gunnevi Bonekamp, s. 78
  3. Mustikka Luontoportti. Viitattu 16.4.2009. (suomeksi)
  4. Mustikka herbosus.fi. Arkistoitu 25.7.2013. Viitattu 13.7.2011.
  5. Salo, Kauko: Pölyttäjien merkitys hyvälle marjasadolle on suuri 8.4.2009. Metla. Viitattu 16.4.2009. (suomeksi)
  6. Honkavaara, Johanna: ”Ultraviolet cues in fruit-frugivore interactions”, sivu 22. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2002
  7. http://www.treesforlife.org.uk/tfl.blaeberry.ht%5Bvanhentunut+linkki%5Dml
  8. Metsätyypit MetsäVerkko. Viitattu 18.4.2015.
  9. Kasvupaikkatyypit (s. 7) Kolmisoppisen metsäopetuspolku. Arkistoitu 18.4.2015. Viitattu 18.4.2015.
  10. Blåbär Vaccinium myrtillus L. (Levinneisyyskartta) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 18.4.2015.
  11. Chapter 4 Bilberry (Vaccinium myrtillus L.) Herbal Medicine: Biomolecular and Clinical Aspects. 2nd edition.. Viitattu 18.4.2015.
  12. Suomalaisella mustikalla rahastetaan – purkissa lukee mustikka, kuvassa eri marja 2014. MTV3. Viitattu 18.4.2015.
  13. Ravintoarvot Finelissä (tunniste: 442) Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (suomeksi)
  14. Mustikan ravintoarvot (Arkistoitu – Internet Archive) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
  15. Luonnonmarjojen ja –sientenkauppaantulomäärät vuonna 2015 Maaliskuu 2016. Maaseutuvirasto. Arkistoitu 31.10.2016. Viitattu 31.10.2016.
  16. Lääkitse ja herkuttele villiyrteillä 2013. ET-lehti. Arkistoitu 18.4.2015. Viitattu 18.4.2015.
  17. Mustikka puutarha.net. Viitattu 18.4.2015.
  18. Luc Biedermann, Jessica Mwinyi, Michael Scharl, Pascal Frei, Jonas Zeitz, Gerd A. Kullak-Ublick: Bilberry ingestion improves disease activity in mild to moderate ulcerative colitis - an open pilot study. Journal of Crohn's & Colitis, 2013-05, 7. vsk, nro 4, s. 271–279. PubMed:22883440. doi:10.1016/j.crohns.2012.07.010. ISSN 1876-4479. Artikkelin verkkoversio.
  19. (Arkistoitu – Internet Archive) Gross PM. Scientists zero in on health benefits of berry pigments, Natural Products Information Center, July 2007
  20. Bell DR, Gochenaur K. Direct vasoactive and vasoprotective properties of anthocyanin-rich extracts. J Appl Physiol. 2006 Apr;100(4):1164-70. Abstract.
  21. Chung HK, Choi SM, Ahn BO, Kwak HH, Kim JH, Kim WB. Efficacy of troxerutin on streptozotocin-induced rat model in the early stage of diabetic retinopathy. Arzneimittelforschung. 2005;55(10):573-80. Abstract.
  22. Roy S, Khanna S, Alessio HM, Vider J, Bagchi D, Bagchi M, Sen CK. Anti-angiogenic property of edible berries. Free Radic Res. 2002 Sep;36(9):1023-31. Abstract.
  23. Boivin D, Blanchette M, Barrette S, Moghrabi A, Beliveau R. Inhibition of cancer cell proliferation and suppression of TNF-induced activation of NFkappaB by edible berry juice. Anticancer Res. 2007 Mar;27(2):937-48.
  24. Fursova AZh, Gesarevich OG, Gonchar AM, Trofimova NA, Kolosova NG. Dietary supplementation with bilberry extract prevents macular degeneration and cataracts in senesce-accelerated OXYS rats. Adv Gerontol. 2005;16:76-9. (Article in Russian). Abstract.
  25. Bilberry University of Maryland. Viitattu 18.4.2015.
  26. Törrönen, Riitta; Riihinen, Kaisu; Sarkkinen, Essi; Feodoroff, Riitta: Selvitys marjojen terveysvaikutusten kliinisestä tutkimusnäytöstä 9.1.2013. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 10.5.2015.
  27. Srivastava A, Akoh CC, Fischer J, Krewer G. Effect of anthocyanin fractions from selected cultivars of Georgia-grown blueberries on apoptosis and phase II enzymes. J Agric Food Chem. 2007 Apr 18;55(8):3180-5.
  28. Yhteenveto tieteellisestä näytöstä koskien mustikan, karpalon ja puolukan terveysvaikutuksia (s. 21-25) SITRA. Arkistoitu 18.4.2015. Viitattu 18.4.2015.
  29. Aitta, Ella: Mustikan (Vaccinium myrtillus) antosyaanit ja niiden terveysvaikutukset, s. 4. Kandidaatintutkielma. Oulun yliopisto, Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, 2016. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2020).
  30. Muth ER, Laurent JM, Jasper P. The effect of bilberry nutritional supplementation on night visual acuity and contrast sensitivity. Altern Med Rev. 2000 Apr;5(2):164-73. Abstract.
  31. Bilberry Bombs, WebMD, October 2000
  32. Mustajoki, Pertti: Ulosteessa verta (veriuloste) tai musta uloste (meleena) 30.9.2013. Duodecim. Viitattu 24.7.2014.
  33. Mustikkatrio Kemian opetuksen keskus, Helsingin yliopisto. Arkistoitu 26.12.2014. Viitattu 18.4.2015.
  34. värjäys: Vaccinium Marjakasveja Coloria. Viitattu 18.4.2015.
  35. Chymos Mustikka Alko. Arkistoitu 18.4.2015. Viitattu 18.4.2015.
  36. Suomalainen taimi:pensasmustikka Luontoportti. Arkistoitu 9.3.2014. Viitattu 9.3.2014.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.