Mustaherukka

Mustaherukka (Ribes nigrum) eli mustaviinimarja on herukoiden sukuun kuuluva yksikotinen pensas, joka kasvaa suurimmassa osassa Eurooppaa sekä villinä että viljeltynä.

Mustaherukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Herukkakasvit Grossulariaceae
Suku: Herukat Ribes
Laji: nigrum
Kaksiosainen nimi

Ribes nigrum
L.
Katso myös

  Mustaherukka Wikispeciesissä
  Mustaherukka Commonsissa

Yleiskuvaus

Mustaherukka on 1–1,5 metriä korkea pensas. Lehtilapa on 6–10 cm leveä ja 3–5-liuskainen. Lehti on päältä kalju ja alta karvainen. Lehtien liuskat ovat suippoja. Mustaherukan kukinto on nuokkuva monikukkainen terttu. Kukan tukilehti on huomattavasti lyhyempi kuin kukkaperä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja väriltään punertavan tai ruskehtavan vihreitä. Verhiö on karvainen ja keltanystyinen. Terälehdet ovat verholehtiä lyhyempiä. Kukkapohjus on kellomainen. Hedelmä on halkaisijaltaan 6–12 mm ja väriltään tavallisesti musta marja, mutta myös vihreähedelmäisiä yksilöitä tavataan.

Levinneisyys

Mustaherukka on euraasialainen laji. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarilta Itä-Aasiaan. Euroopassa sitä tavataan kaikkialla Välimeren maita, Islantia ja aivan pohjoisimpia tundraseutuja lukuun ottamatta.[1] Suomessa mustaherukkaa on luonnonvaraisena koko maassa, mutta aivan Pohjois-Lapissa se on harvinainen. Kuitenkin paikoittain se on hyvin menestyvä.

Elinympäristö

Mustaherukka suosii kosteahkoja savi- ja humuspitoisia kasvupaikkoja. Yleisimmillään se on lehtokorvissa ja puronvarsilehdoissa, jokien ja purojen varsilla ja vesistöjen lähellä. Mustaherukka pitää ravinteikkaasta maasta ja viihtyy sekä aurinkoisessa että puolivarjoisessa kasvupaikassa.

Käyttö

Mustaherukka on puutarhamarjojen C-vitamiinikuningas, jo 50 grammaa riittää täyttämään päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Mustaherukassa on myös runsaasti E- ja K-vitamiineja sekä kuituja. Mustaherukan siementen rasvahappokoostumuksen uskotaan suojaavan erilaisilta verisuonitaudeilta ja auttavan atooppisissa ihotulehduksissa, PMS:ssä, sokeritaudissa, MS-taudissa ja alkoholismissalähde?. Mustaherukoilla uskotaan myös olevan naisten hormonitasapainoa säätelevä vaikutuslähde?. Mustaherukasta voidaan valmistaa hyytelöä, hilloa, mehua ja likööriä. Marjat ovat myös hyvä lisuke joihinkin ruokiin.

Viljely

Mustaherukkaa viljellään laajalti marjojensa vuoksi. Jos pensaita leikataan joka vuosi, niitä ei tarvitse tukea. Suomessa suosituimpia lajikkeita ovat ’Öjebyn’, ’Melalahti’ ja ’Mortti’. Keskisato vuodessa on noin 3 000 kiloa hehtaarilta.

Lajikkeita
  • ’Ben Tron’
  • ’Brödtorp’
  • ’Hedda’
  • ’Hildur’
  • ’Imandra’
  • ’Korpikylä’
  • ’Melalahti’
  • ’Mortti’
  • ’Ola’
  • ’Polar’
  • ’Storklas’
  • ’Sunniva’
  • ’Vertti’ – viherherukka
  • ’Öjebyn’

Mustaherukan tuholaisia
Mustaherukka
  • Cecidophyopsis spicata
  • Herukankukkasääski (Dasineura ribis)
  • Herukanrataspunkki (Anthocoptes ribis)
  • Herukansilmukoi (Euhyponomeutoides albithoracellus)
  • Herukanvarsisääski (Resseliella ribis)
  • Herukanversosääski (Dasineura tetensi)
  • Herukkakirva (Cryptomyzus ribis)
  • Herukkakoi (Lampronia capitella)
  • Herukkalasisiipi (Synanthedon tipuliformis)
  • Karviaiskoisa (Zophodia convolutella)
  • Ojukepistiäinen (Pachynematus pumilio)
  • Ojukkakirva (Aphis schneideri)
  • Mustaherukan äkämäpunkki (Cecidophyopsis ribis)
  • Tarhaherttalude (Lygocoris pabulinus)
  • Vihannespunkki (Tetranychus urticae)

Lähteet
  1. Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.6.2009. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.