Mustat sotniat
Mustat sotniat (ven. Чёрная сотня, черносотенцы, Tšornaja sotnja, tšernosotentsy, kirjaimellinen suomennos "Mustat sadat") oli äärikansallismielinen ja antisemitistinen liike, joka tuki tsaarin valtaa 1900-luvun alussa reaktiona vallankumouksellista kuohuntaa vastaan. Mustien sotnioiden ajamat asiat olivat Venäjän jakamattomuus, ortodoksinen usko ja itsevaltius. Mustat sotniat olivat lähinnä aatelia, maanomistajia, papistoa, porvaristoa, kauppiaita ja käsityöläisiä, mutta myös työläisiä oli mukana.
Mustat sotniat
Ensimmäiset mustien sotnioitten edeltäjät syntyivät vuonna 1900 Pietarissa. Tällöin perustettiin "Pyhä prikaati" (Svjaštšennaja družina", Священная дружинa) ja "Venäjän kokous" ("Russkoje sobranije", Русское собрание). Varsinaiset mustat sotniat syntyivät vastareaktiona vuoden 1905 vallankumoukselle sen aikana ja jälkeen. Mustat sotniat olivat vaikutusvaltansa huipulla vuosina 1905–1907, jolloin heillä oli monia järjestöjä ja he julkaisivat omia sanomalehtiään. Merkittävimpiä Mustien sotnioiden järjestöjä olivat muun muassa "Venäjän kansan liitto" (Союз русского народа, Sojuz russkogo naroda) Pietarissa, "Arkkienkeli Mikaelin liitto" (Sojuz Mihaila Arhangela), "Yhtyneiden aatelisten neuvosto" (Soviet obedinennogo dvorjanstva), "Venäläisten liitto", "Venäläinen monarkistinen puolue", "Aktiivinen kamppailu vallankumousta vastaan" Moskovassa ja "Valkoinen kaksipäinen kotka" Odessassa.
Mustien sotnioiden merkittävimpiä johtajia olivat muun muassa Aleksander Dubrovin, Vladimir Mitrofanovitš Puriškevitš, Nikolai Markov, Pavel Bulatzel, Ivan Vostorgov, A. I. Tristšati, munkki Iliodor, M. K. Šahovskoy ja muita. Mustat sotniat järjestivät neljä koko Venäjän kattavaa kokousta yhdistääkseen voimansa. Lokakuussa he valitsivat yhteisen johtajien neuvoston nimeltä Glavnaja uprava.
Mustasatalaisten aseistettu siipi, keltapaidat, järjesti sekä iskuja vallankumouksellisiksi epäiltyjä vastaan että juutalaisten vastaisia pogromeja. Suomen suuriruhtinaskunnassa järjestö tuli tunnetuksi heinäkuussa 1906, jolloin se murhasi Terijoella venäjänjuutalaisen poliitikon Mihail Herzensteinin.
Vuoden 1907 jälkeen Mustien sotnioiden keskusneuvosto hajosi. Muutenkin heidän merkityksensä alkoi hiipua ja jäsenmäärä huveta. Mustien sotnioiden järjestöt lakkautettiin virallisesti Venäjän helmikuun vallankumouksessa 1917. Vallankumouksen jälkeen sotnioiden kannattajat muodostivat valkoisen liikkeen oikeistosiiven, joka arvosteli muita monarkismin hylkäämisestä ja väitti valkoisia liberaalien ja vapaamuurarien soluttamaksi.
Kirjallisuutta
- Walter Laqueur: Black Hundred: The Rise of the Extreme Right in Russia (1993)