Mustat laivat

Ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten ja eurooppalaisten välillä tapahtui vuonna 1542 tai 1543, kun portugalilainen Okinawalle matkalla ollut laiva teki haaksirikon japanilaiselle saarelle. Portugalilaisten naut olivat kolmi- tai nelimastoisia karakkeja, jotka oli suojattu tervalla tai piellä ja siten mustia. Portugalilaisten jälkeen maahan saapui espanjalaisia ja hollantilaisia. Ulkomaalaisia pidettiin sivistymättöminä, mutta heihin suhtauduttiin avoimesti ja heidän kanssaan käytiin kauppaa. Heidän annettiin myös levittää kristinuskoa. Vähitellen asennoituminen kuitenkin muuttui, ja 1600-luvun alussa valtaan noussut Tokugawa-sotilashallinto alkoi pitää uskontoa uhkana maan vakaudelle ja omalle vallalleen. Japani sulkeutui asteittain eurooppalaisilta, ja kristinuskon harjoittaminen kiellettiin. Vain hollantilaisten sallittiin jäädä harjoittamaan kauppaa Dejiman saarelle Nagasakin edustalle. Nämä eristäytymiseen johtaneet lait tunnetaan sakoku-säädöksinä.[1][2]

Gasshūkoku suishi teitoku kōjōgaki (”amerikkalaisen laivastoamiraalin suullinen lausunto”), japanilainen puupiirros

Sakoku-eristäytymispolitiikka jatkui 1800-luvun puoliväliin saakka, kunnes Yhdysvaltain laivasto pakotti Japanin antautumaan ulkomaankaupalle kommodori Matthew Perryn johdolla. Yhdysvaltain kiinnostus Tyynenmeren ja Itä-Aasian kauppaa kohtaan oli kasvanut 1800-luvun kuluessa, ja useat yhdysvaltalaiset alukset olivat vierailleet Japanissa jo ennen Perryn laivuetta. Esimerkiksi vuonna 1837 priki Morrison oli tarjoutunut palauttamaan Japaniin seitsemän haaksirikkoutunutta merimiestä, mutta japanilaiset ajoivat sen pois tykein. Vuonna 1846 kommodori James Biddle oli yrittänyt tuloksetta neuvotella japanilaisten kanssa kauppasopimusta.[3]

Uuteen yritykseen ryhtyi vuonna 1853 Matthew Perry. Hänellä oli mukanaan Yhdysvaltain presidentin Millard Fillmoren Japanin keisarille kirjoittama kirje, jossa Fillmore kehotti japanilaisia avaamaan vähintään yhden satamistaan ulkomaankaupalle, solmimaan diplomaattisuhteet ja kohtelemaan haaksirikkoutuneita yhdysvaltalaisia merimiehiä kunnioittavammin. Voimannäytön jälkeen Perry lähti suorittamaan tehtävää Kiinassa ja kertoi palaavansa uudelleen seuraavana vuonna. Japanilaiset päättivät suostua Perryn vaatimuksiin, ja maat solmivat 31. maaliskuuta 1854 ”Rauhan ja ystävyyden sopimuksen” eli Kanagawan sopimuksen.[3][4]

Japanilaisille Uraganlahdelle vuonna 1853 saapunut laivue oli uskomaton näky. Siihen kuului neljä mustaksi maalattua laivaa, joista Plymouth ja Saratoga olivat purjelaivoja, Mississippi ja Susquehanna höyrylaivoja, jotka oli tosin myös varustettu purjein. Valtavat sotalaivat, jotka kuuluivat maailman suurimpiin, syöksivät mustaa savua ja kulkivat vastatuuleen. Susquehanna oli noin 20 kertaa suurempi kuin japanilaiset alukset. Tapahtuman pahaenteisyyttä korosti vanha kansanlaulu, joka ennusti mustan laivan tuomaa onnettomuutta.[5]

Perryn ensimmäisen vierailun jälkeen Tokugawa-sotilashallinto kysyi daimioilta neuvoa, miten vastata Yhdysvaltain aiheuttamaan uhkaan. Tämä sai epähuomiossa aikaan kansallisen keskustelun, jossa mielipiteet jakautuivat kahteen leiriin. Toiset halusivat ”karkottaa barbaarit ja kunnioittaa keisaria” (sonnō jōi), toiset avata maan (kaikoku). Sotilashallintoa olivat horjuttaneet sisäiset kiistat: talonpoikaiskapinat, köyhtyvä samurailuokka ja ideologiset, keisarivallan palauttamista kannattavat äänenpainot. Yhdessä näiden tekijöiden kanssa Yhdysvaltojen pakottama avautuminen ja muut ulkoiset paineet kaatoivat sotilashallinnon lyhyen Boshin-sodan jälkeen vuosina 1868–1869.[6]

Amerikkalainen laivasto rantautuu Uragaan, Ukita Ikkein maalaus, 1886

Mustat laivat tulivat suhteellisen lähelle Edoa, ja kaupungin asukkaita hermostutti huhu, jonka mukaan ne aikoivat pommittaa kaupunkia. Kaupungissa kiersi runsaasti tapahtumasta kertovia painokuvia. Laivojen herättämää hämmennystä ja yllätystä kuvaa tunnettu kyōka, humoristinen runo:[7][8]

Runo koostuu useasta sanaleikistä. Taihei tarkoittaa ’rauhallista’, Jōkisen on korkealuokkaisen, kofeiinipitoisen vihreän teen nimi ja shihai merkitsee ’neljää kuppia’, joten runo voidaan kääntää:[7]

Rauhallisen

unen herättää

Jōkisen-tee

vain neljä kuppia ja

yölläkään ei voi nukkua

Runon voi kuitenkin lukea myös toisin: Taihei viittaa Tyyneen valtamereen (jap. 太平洋, Taiheiyō), jōkisen tarkoittaa myös ’höyrylaivaa’ (jap. 蒸気船) ja shihai ’neljää alusta’. Toinen versio runosta kuuluu siis:[7]

Tyynen valtameren

uinunnan herättävät

höyrylaivat

vain neljä alusta riittää

että menetämme unemme

Yhdysvaltain Itä-Intian laivue Tokionlahdella, Osai, n. 1862–1880

• Kutsumuskohtalo

• Feifer, George: Breaking Open Japan: Commodore Perry, Lord Abe, and American Imperialism in 1853. Harper Collins, 2013. ISBN 9780062309310. Teoksen verkkoversio.
• Magoc, Chris J.: Imperialism and Expansionism in American History: A Social, Political, and Cultural Encyclopedia and Document Collection. ABC-CLIO, 2015. ISBN 9781610694308. Teoksen verkkoversio.
• Walker, Brett L.: A Concise History of Japan. Cambridge University Press, 2015. ISBN 9781107004184. Teoksen verkkoversio.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mustat laivat Wikimedia Commonsissa

• Lister Hawks, Francis (toim.): Narrative of the Expedition of an American Squadron to the China Seas and Japan: Performed in the Years 1852, 1853, and 1854, Under the Command of Commodore M.C. Perry, United States Navy. D. Appleton and Company, 1856. Teoksen verkkoversio.