Mustassalo

Saari on 3,5 kilometriä pitkä, 2,2 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 5,08 neliökilometriä [lower-alpha 1]. Saari on selkeän muotoinen eikä siinä ole mainittavia lahtia tai niemiä. Se eteläpuolella sijaitsee Haukkasalo, jonka välissä on 200–400 metriä leveä Hopeasalmi. Salmi aukeaa Sormionlahdelle, joka työntyy Haukkasaloon. Lahdella on saariryhmä Lehtiset ja kauempana lännessä Möyhärit. Mustassaaren länsipuolella sijaitsee Tuomisalo ja pohjoisempana pieni Kaksoissaari. Kuitenkin, maisemallisesti vievät huomion samalla suunnalla sijaitsevat Karhusalo ja Kaijansalo välissä sijaitsee 0,5 kilometriä leveä salmi Hyrkkö. Salmessa sijaitsee pieni Hyrkönsaari, joka on suojaton idässä aukeavalle Saviselälle. Päijänne on tältä kohtaa kapea, sillä Keihäsniemen vastarannalle on matkaa 2,2 kilometriä.[1]

Mustassaaren pinnanmuodot ovat idässä korkeampia kuin lännessä. Idässä sijaitsee Kaukovuoren ylänkö, jossa on muutamia kalliohuippuja. Korkeimmat kaksi huippua sijaitsevat ylängön kaakkoispuoliskossa. Ne yltävät noin 175 metrin korkeuteen mpy., jolloin ne kohoavat 97 metrin korkeuteen Päijänteen vedenpinnasta. Ylängöllä on ojitettu Isosuo, jonka kuivatusvedet laskevat saaren itärantaan. Saaren länsiosassa, missä sen asutuskin on, sijaitsee kolme järveä. Ne ovat Alajärvi, johon Kolmensopenjärvi ja Yläjärvi laskevat. Alajärvi laskee saaren länsirannassa olevaan pieneen lahteen. Sukasen pohjoispuolella kalliomäen rinteen suossa on vielä Neljäsjärvi.[1][2]

Saaren haja-asutus muodostuu neljästä kiinteästi asutusta tilasta ja noin kymmenestä vapaa-ajan asunnosta. Yhdellä tilalla on muutama peltopalsta viljelyssä. Saarelle ei tule tietä, joten asukkaiden on liikuttava veneillä mantereelle tai muille saarille.[1][3]

Saarella on viisi erillistä luonnonsuojelualuetta. Suurin yhtenäisen alueen muodostaa rantojensuojelualue, johon kuuluu saaren pohjoisrannat, itärannat ja kaakkoiskulma. Saaren sisäosissa on pienet alueet kallioisella mäellä pohjoisessa, suopainanteessa ja kallomäen kaakkoirinteessä Kaukovuorella sekä saaren lounaispäässä oleva rantojensuojelualue.[1][3]

Päijänteen Kuhmoisissa ollutta saarta on varmasti käytetty pitkään laidunsaarena. Sitten se oli isojaon jälkeen ensimmäisiä asutettuja saaria Päijänten Kuhmoisissa. Sinne perustettiin torppia jo 1700-luvun jälkipuoliskolla, kun muualla se tapahtui 1800-luvun puolella. Yläjärven talo oli saaren ensimmäinen ja Alajärven laskuomassa on ollut vesimylly. Vesi on riittänyt ehkä vain keväälle, koska tuulimyllyt yleistyivät myöhemmin kaikkialla. Mustassalosta on myös löydetty peltojen raivaamisesta syntyneitä röykkiöitä, jotka eivät liity nykypeltoihin tai kaskeamiseen. Lisätuloja on saatu tervanpoltosta ja kalastamisesta. Saarella tiedetään ollen neljä torppaa.[4][5]

Jo vuoden 1966, ja vielä vuoden 1981, peruskartassa saaren peltoja oli kunkin järven rannalla ja Sukasella. Lähes kaikilla Yläjärven rannoilla oli peltomaata ja sitä jatkui Alajärveltä lähes Päijänteen rantaan. Alajärvi oli vuonna 1966 kartassa nimeltään ”Säynätjärvi”. Vuonna 1988 oli Yläjärven eteläinen pelto ja Sukanen metsitetty.[6][7][8][9][10][11][12]

Vanhemmissa kartoissa on usein saaren nimi kirjoitettu kirjakielen mukaisesti ”Mustasalo” [13]. Nykyinen murteellinen nimiasu on varsin myöhäinen tarkennus karttoihin.[14]

• Keski-Suomen liitto: Päijänteen saaristoinventointi (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF, raportti, 2015)