Mustaselja

Mustaselja (Sambucus nigra) on tesmayrttikasvien heimoon ja seljojen sukuun kuuluva kasvilaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Luoteis-Afrikassa, Lounais-Aasiassa ja suurimmassa osassa Eurooppaa. Suomessa sitä voi tavata maahantuotuna koristepensaana tai puutarhakarkulaisena.

Mustaselja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Tesmayrttikasvit Adoxaceae
Suku: Seljat Sambucus
Laji: nigra
Kaksiosainen nimi

Sambucus nigra
L.[2]
Synonyymit

Sambucus graveolens Willd.
Sambucus peruviana Kunth
Mustaseljan levinneisyysalue Euroopassa.
Mustaseljan levinneisyysalue Euroopassa.
Katso myös

  Mustaselja Wikispeciesissä
  Mustaselja Commonsissa

Mustaselja on perinteinen eurooppalainen rohdoskasvi, jonka uutetta on käytetty muun muassa vatsavaivoihin ja flunssan hoitoon.[3] Raaka seljanmarja on lievästi myrkyllinen, mutta kypsänä tai kuivattuna se on syömäkelpoinen.

Ulkonäkö ja koko

Mustaselja on 4–6, joskus harvoin jopa 10 metrin korkuiseksi kasvava kausivihanta[4] pensas.[5] Sen oksat ovat ruskeanharmaat ja pystyt; kasvin tyveltä lähtee useita suoria pystyhaaroja. Latvus on leveä ja pyöreähkö. Parilehdykkäiset, vastakkaiset[6] lehdet ovat suuria, noin 20 senttimetriä pitkiä, tummanvihreitä ja 5–7-lehdykkäisiä. Lehdykät ovat sahalaitaisia, soikeita ja puikeita. Lehdissä on hieman epämiellyttävä tunnusomainen haju, joka helpottaa kasvin tunnistamista.[7][8]

Mustaselja kukkii kesä-heinäkuussa pienin, kermanvalkoisin, tuoksuvin kukin; kukinto on suuri ja laakea, noin 10–25 senttimetriä leveä huiskilo. Yksittäiset kukat ovat noin 5–8 millimetriä leveitä. Sinimustat marjatertut kypsyvät myöhään syys-lokakuussa. Noin 5–7 millimetriä leveät marjat ovat raakoina punaisia, kypsinä kiiltävän mustia tai tummanvioletteja, syömäkelpoisia.[6][7][8]

Levinneisyys ja elinympäristö

Mustaselja kasvaa luonnonvaraisena Luoteis-Afrikassa, Lounais-Aasiassa ja suurimmassa osassa Eurooppaa[6] sekä läntisessä Pohjois-Amerikassa.[4] Pohjoisimmillaan sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Skandinaviaan.[8] Suomessa mustaseljaa esiintyy toisinaan maahantuotuna koristepensaana tai puutarhakarkulaisena. Mustaselja menestyy jotenkuten Etelä-Suomessa, mutta huonona kesänä sen marjat eivät ehdi kypsyä. Suomea suotuisammassa ilmastossa kasvi on tunnettu esihistoriallisista ajoista saakka.[9]

Luonnossa mustaselja kasvaa tavallisimmin kosteilla paikoilla, kuten avoimilla rinteillä ja puronvarsilla 100–3000 metrin korkeudella merenpinnasta.[4]

Kasvatus

Mustaseljaa voi lisätä siemenistä tai pistokkaista. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, viljavassa ja kosteassa maaperässä.[5] Kasvualusta saa olla runsasravinteinen, savi- tai hiekkamaa ja kalkkiperäinen; aivan kuivassa mustaselja ei viihdy. Suomessa laji tulee toimeen vain vyöhykkeillä I-II.[7] Leikkaaminen ei ole välttämätöntä, mutta kasvi kestää voimakkaankin leikkauksen.[10]

Käyttö

Rehevää ja nopeakasvuista mustaseljaa käytetään koristepensaana. Siitä on olemassa useita lajikkeita, kuten keltamustaselja Sambucus nigra 'Aurea' ja sulkamustaselja Sambucus nigra 'Laciniata'. Kukista ja hedelmistä voi tehdä seljanmarjamehua,[6][10] ja kuivattuja kukkia voi käyttää keitteisiin tai yrttiteehen. Mustaseljan kukkien keräysaika on loppukeväällä niiden täyden kukinnan aikaan. Marjat poimitaan niiden kypsyessä alkusyksystä, ja niistä valmistetaan siirappia, hilloa, tummanviolettia mehua tai viiniä.[5] Marjat sopivat myös värjäykseen.[6]

Rohdoskäyttö

Mustaseljan kukkia ja luumarjoja voidaan käyttää alentamaan kuumetta ja hengityselinvaivojen hoitoon, esimerkiksi heinänuhaan, poskiontelotulehdukseen, nuhakuumeeseen ja flunssaan: marjoissa ja kukissa on limaa irrottavia aineita ja ne lisäävät hikoilua. Mustaseljaa voi kokeilla myös reumaattisten kolotusten hoitoon, ja se edistää myös virtsaneritystä. Rohdoksina mustaseljan käyttötavat ovat nesteuute, tabletit, kapselit, yrttitee ja mehu. Mustaseljaa ei tule käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Elimistö menettää virtsan mukana runsaasti kaliumia, jos mustaseljavalmisteita käyttää liiallisesti tai pitkään.[5]

Kemiallinen koostumus

Mustaseljan marjoissa on flavonoideja, antosyaaneja ja foolihappoa. Marjat sisältävät A- ja C-vitamiineja. Marjoissa on myös syanidiiniglykosideja: suurina annoksina ne ovat myrkyllisiä. Kasvin kukissa taas on tanniineja, kaliumia, lima-aineita, fenoleja ja flavonoideja. Mustaseljan juurissa on hyönteisiä tappavia yhdisteitä.[5]

Myrkyllisyys

Raaka seljanmarja on lievästi myrkyllinen, mutta kypsä tai kuivattu mustaseljanmarja on syömäkelpoinen. Raakojen marjojen syöminen voi aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua.[5] Kasvin kukat ja kypsät marjat ovat turvallisia nisäkkäille. Kaikki muut kasvinosat – mukaan lukien kypsien marjojen siemenet – ovat nisäkkäille myrkyllisiä. Kasvi sisältää myrkyllistä glykosidia eli syanidiglykosideihin kuuluvaa sambunigriniiniä (C14H17NO6, CAS numero 99-19-4).[11] Syanidiglykosideihin kuuluu myös amygdaliini, jota on muun muassa aprikoosien, persikoiden ja luumujen siemenkivissä, omenoiden siemenissä ja karvasmanteleissa.[12] Sambunigriini on syanogeeninen eli syaanivetyä vapauttava yhdiste. Sekä terttuseljan että mustaseljan raa'at marjat ovat myrkyllisiä, mutta mustaseljasta poiketen terttuseljan kypsienkin marjojen yletön syöminen voi aiheuttaa ripulia ja oksentelua.[9] Mustaseljan kaarnassa on kalsiumoksalaattikiteitä.

Kuvia
  • Seljanmarjaterttu ja lehtiä: marjat ovat kypsyneet
    Seljanmarjaterttu ja lehtiä: marjat ovat kypsyneet
  • Kypsymässä olevia marjoja, osa jo kypsyneitä
    Kypsymässä olevia marjoja, osa jo kypsyneitä
  • Raakoja mustaseljanmarjoja
    Raakoja mustaseljanmarjoja
  • Mustaseljan kukkia
    Mustaseljan kukkia
  • Seljankukkaoksa
    Seljankukkaoksa
  • Mustaseljapensas Hessenissä Saksassa
    Mustaseljapensas Hessenissä Saksassa
  • Kuva kasviossa, tertun marjat eri kypsyysasteilla
    Kuva kasviossa, tertun marjat eri kypsyysasteilla
  • Yrttiteetä varten kuivattuja mustaseljankukkia
    Yrttiteetä varten kuivattuja mustaseljankukkia
  • Seljankukkalimonadia ja espressoa müncheniläisessä kahvilassa
    Seljankukkalimonadia ja espressoa müncheniläisessä kahvilassa
  • Kukkia joista valmistetaan seljankukkasiirappia
    Kukkia joista valmistetaan seljankukkasiirappia
  • Seljankukista tehtyä virvoitusjuomaa pullotettuna
    Seljankukista tehtyä virvoitusjuomaa pullotettuna
  • Mustaseljahilloa pullan päällä
    Mustaseljahilloa pullan päällä
  • Seljankukkahilloa
    Seljankukkahilloa
  • Socată: perinteistä romanialaista seljankukkajuomaa
    Socată: perinteistä romanialaista seljankukkajuomaa

Lähteet
  1. Bilz, M.: Sambucus nigra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.8.2020. (englanniksi)
  2. ITIS (englanniksi)
  3. Rohdoskäytön historiaa: Mustaselja Eliaksen yrttitarha (Internet Archive)
  4. Laji.fi: Mustaselja – Sambucus nigra laji.fi. Viitattu 3.5.2021.
  5. Lääkkeitä luonnosta : 170 lääkeyrttiä – ja mitä tiedämme niistä nykyisin, s. 103. Perustuu teokseen Nature's Medicine. Asiantuntijat: John Wilkinson, Middlesexin yliopisto, Lontoo, fytokemia ja farmakognosia; Andrew Dunford, terveyskeskuslääkäri, kasvilääkinnän asiantuntija. | Suom.laitos: proviisori Kaija Elo, lääkäri ja kasvilääkinnän asiantunija Anu Wacklin, lääketieteen toimittaja Timo Elo. Suomentanut Kalliola, Iiris. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, 2014; 2. p.. ISBN 978-951-584-831-4.
  6. Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 15.6.2009. (ruotsiksi)
  7. Mustaselja kekkila.fi. Viitattu 3.5.2021.
  8. Mustaselja (Sambucus nigra) niittytila.com. Viitattu 3.5.2021.
  9. Paarlahti, Jouni: Myrkkykasvit, s. 120–121. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30079-9.
  10. Mustaselja puutarha.net. Viitattu 3.5.2021.
  11. Campa C, Schmitt-Kopplin P, Cataldi TR, Bufo SA, Freitag D, Kettrup A (2000). "Analysis of cyanogenic glycosides by micellar capillary electrophoresis". Journal of Chromatography B. Biomedical Sciences and Applications. Volume 739, Issue 1, 28 February 2000, Pages 95–100. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378434799003758
  12. Antti Korhonen: Montako omenan siemenkotaa on vaarallinen annos? Tekniikkatalous. Viitattu 8.2.2020.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.