Mustarousku

Mustarousku (Lactarius turpis, syn. L. necator ja L. plumbeus) on koivu- ja kuusimetsissä kasvava rousku. Mustarousku ei ole myrkyllinen, mutta sen on epäilty olevan mutaatioita aiheuttava.[2][3] Nykytiedon mukaan mustarousku on ryöpättynä hyvä ruokasieni, mutta sitä ei kuitenkaan suositella syötäväksi useita perättäisiä kertoja.

Mustarousku
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: turpis
Kaksiosainen nimi

Lactarius turpis
Fr.[1]
Katso myös

  Mustarousku Wikispeciesissä
  Mustarousku Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Mustarouskun laakea lakki on melko leveä ja suppilon muotoinen. Suurimmillaan sen halkaisija voi olla jopa 20 senttiä. Lakki on väriltään vihertävän ruskea tai jopa musta, riippuen sienen kasvupaikasta: koivikoissa kasvavat sienet ovat kuusikoissa kasvavia tummempia. Lakin reuna on alaspäin kiertynyt. Sienen tiheässä kasvavat heltat ovat väriltään kellertävän valkoisia, mutta sienen vanhetessa niihin ilmestyy ruskeita laikkuja. Lyhyt ja tanakka jalka on lakin värinen, mutta vaaleampi. Sienen malto on kovaa ja sen runsas maitiaisneste on pysyvästi valkoista, eikä se muuta väriään ilman vaikutuksesta.[2]

Mustarouskua ei saa sekoittaa myrkylliseen pulkkosieneen, jonka heltoista ei tule lainkaan maitiaisnestettä, ja jotka tummuvat melkein heti kosketettaessa.[4]

Kasvuaika ja -paikka

Mustarouskua tavataan elokuusta aina marraskuuhun asti. Se on yleinen sieni ja kasvaa usein ryhminä rehevillä mailla, mutta sitä voi olla vaikea havaita sen värin ja matalan kasvutavan vuoksi. Kasvupaikkoja ovat esimerkiksi lehdot, peltojen laidat, puistot ja tiheät kuusikot.[2]

Käyttö ravinnoksi

Mustarouskua pidettiin 1980-luvulle asti hyvänä ruokasienenä, mutta se poistettiin kauppasieniluettelosta siitä löydetyn nekatoriinin vuoksi. Aine aiheuttaa bakteereilla mutaatioita, joten se saattaa olla siksi myös karsinogeeninen eli syöpää aiheuttava.[2][3] Tästä huolimatta ainakin vuonna 1985 ilmestynyt Käytännön sieniopas suosittelee edelleen sienen käyttöä erinomaisena ruokasienenä, jos se esikäsitellään keittämällä runsaassa vedessä noin viiden minuutin ajan.[2] Suhtautumista mustarouskun myrkyllisyyteen on myös lievennetty 2000-luvulla. Sienitutkija Pertti Salon mukaan se hyväksytään nykyään ruokasieneksi, tosin tietyin rajoituksin. Salon mukaan mustarousku on keitettävä kunnolla, eikä sitä senkään jälkeen suositella lasten ja lasten hankkimista aikovien naisten ravinnoksi.[5] Toisten näkemysten mukaan taas sienen myrkyllisyyttä on vahvasti liioiteltu, eikä mustarouskun syömistä tarvitse juuri rajoittaa.[6]

Lähteet
  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 3.9.2008
  2. Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 107. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. Suortti, T.: Stability of necatorin, a highly mutagenic compound from Lactarius necator mushroom. Food and Chemical Toxicology, 1984, 7. vsk, nro 22, s. 579-581. Tiivistelmän verkkoversio. (englanniksi)
  4. Irma Järvinen, Lasse Kosonen, Marita Joutjärvi: Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut, s. 70 ja 178. Hämeenlinna: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27519-0.
  5. Anna Paljakka: Kiistelty mustarousku. Helsingin Sanomat, 3.9.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.10.2009.
  6. Mustarouskun vaaroja liioiteltu. Kauppalehti, 15.8.2007, s. 35. Artikkelin verkkoversio.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.