Mustapääsirkku

Linnun pituus on 15½–17½ cm ja paino 28–33 g. Keltasirkun kokoinen, kaikissa puvuissa ainakin hiukan keltaista mahapuolella. Juhlapukuinen koiras on mustapäinen, alapuolelta kirkkaan keltainen, ja sen selkä sekä yläperä ovat punaruskeat. Naaras ja nuori lintu ovat mahapuolelta kellahtavia, pää on harmahtava ja selkäpuoli tumma. Koiras on hieman naarasta suurempi. Erilaisia ääniä on runsaasti.

Sekä vanhoilla että nuorilla mustapääsirkuilla on täydellinen sulkasato talvella ja osittainen sulkasato kesällä.

Laji muistuttaa hyvin suuresti ruskopääsirkkua (Emberiza bruniceps) sekä puvultaan, ääniltään että olemukseltaan. Lajit risteytyvät yhteisellä esiintymisalueella Kaspianmeren kaakkoisosissa. Monet tutkijat pitävätkin näitä samana lajina. Mustapääsirkun kuvaili tieteelle Giovanni Antonio Scopoli vuonna 1769.

Esiintymisalue ulottuu Kaakkois-Euroopasta Lähi-itään ja Kaukasukselle sekä Kaspianmerelle ja Iraniin. Lajin kokonaismäärästä on ristiriitaista tietoa: Euroopan populaation koko on 5,6–19 miljoonaa yksilöä IUCN); Euroopassa (EU:n alueella?) pesii 150 000–270 000 paria (Birdguides). Muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Intian niemimaalla. Laji on tavattu Suomessa toistaiseksi 14 kertaa, ensi kerran 3.–6.8.1980 Helsingissä.

Esiintyy monenlaisilla pensaikkomailla, puu- ja viinitarhoissa, oliiviviljelmillä, metsänreunoissa ja vesistöjen varsilla.

Mustapääsirkun munia.

Pesintä tapahtuu touko-kesäkuussa. Pesä on matalalla pensaassa tai esimerkiksi viiniköynnöksessä. Munia on 4–5, ja molemmat puolisot hautovat yhteensä noin 2 viikkoa.

Syö pääasiassa siemeniä, kesäaikana myös selkärangattomia.

• Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
• Birdguides
• Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)