Mustanruunikko

Katso myös: Hevosten värit

Mustanruunikon pitäminen ruunikon sävyn sijaan erillisenä värinä perustuu melko uuteen tutkimukseen, joten aidon mustanruunikon tunnusmerkeistä on yhä epäselvyyttä. Kirjassaan Equine Color Genetics hevosvärien tutkija Dan Phillip Sponenberg kirjoitti "ylipäätään mustanruunikoiksi (engl. brown[2]) kutsutaan kaikkia tummia mustajalkaisia ja -jouhisia värityksiä, jotka ovat mustaa vaaleampia mutta ruunikkoa tummempia". Tässä kirjassa hän luokittelee kaikki mustajalkaiset ja -jouhiset punertavat väritykset ruunikoiksi ja kaikki mustajalkaiset- ja jouhiset mustansekaiset väritykset mustanruunikoiksi (brown). Nämä määritelmät ovat täsmällisiä, mutta eivät uudemman tutkimuksen valossa enää paikkansapitäviä.

Vaaleat silmän- ja turvanympärykset ja nivunen sekä väristä puuttuva punertavuus viittaavat siihen, että tämän hevosen väri saattaa olla haalea mustanruunikon sävy.

Aitoa mustanruunikkoa väriä voidaan luonnehtia lähinnä mustana tai lähes mustana värityksenä, jossa on puna- tai kellanruskeaa karvaa "pehmeissä kohdissa" eli turvan ja silmien seudulla, korvien sisäpuolella, vatsan alla, kainalossa ja takapolven edessä-[3][4][5] Kuten muissakin hevosväreissä, myös mustanruunikoissa on sävyeroja. Kaikkein tummimmat ovat aivan mustia vaaleampia kohtia lukuun ottamatta ja vaaleammat sävyt sekaantuvat helposti tummanruunikkoon. Jouhet ja jalat ovat aina mustat.

• Hopeageeni haalistanee mustanruunikon hevosen mustat osat kuten mustalla hevosella tehden peitinkarvasta ruskeanharmaan ja jouhista vaaleanharmaat tai valkoiset, mutta ei vaikuta punaruskeiden alueiden pigmenttiin.
• Samppanjageenin haalistamaa mustanruunikko on sable champagne (samppanjaväreille ei toistaiseksi ole suomenkielisiä nimiä). Muiden samppanjavärien tavoin sable champagne -hevosella on vihertävänruskeat silmät ja vaaleanpunerva pilkullinen iho. Peitinkarva on haalea harmaan- tai purppuraan vivahtavan ruskea. Väritys muistuttaa erittäin paljon mustapohjaista classic champagnea.[6]
• Yksinkertaisen voikkogeenin haalistamalle mustanruunikolle ei ole suomessa erillistä nimitystä, joskin looginen nimitys voisi olla mustanruunivoikko. Voikkogeenin vaikutuksesta mustanruunikon hevosen mustat osat ovat mustat tai hieman vaaleammat, ja ruskeat alueet tavanomaista kullankeltaisemmat. Silmät saattavat olla tavanomaista vaaleammat. Voikkotekijää kantavia mustanruunikoita on usein vaikeaa tunnistaa tavallisista mustanruunikoista.[7]
• Kaksinkertaisen voikkogeenin haalistamalle mustanruunikolle ei ole suomenkielistä nimitystä, ja väritys on niin harvinainen, ettei myöskään englanninkielistä nimitystä[8] ole. Väritys muistuttanee lähinnä mustapohjaista valkovoikkoa.
• Hallakkogeenin haalistamaa mustanruunikkoa nimitetään todennäköisesti ruunihallakoksi, eikä väritykselle ole varsinaista suomenkielistä nimeä. Mustanruunikkopohjaisen hallakon alkukantaiset merkit ovat mustat ja peitinkarvan väri on hiirakon harmaan ja ruunihallakon vaaleanruskean väliltä.[9]
• Mustanruunikkopohjainen päistärikkö on mustanruunikonpäistärikkö.
• Mustanruunikkopohjainen kimo on mustanruunikonkimo.
• Mustanruunikkopohjainen kirjava on mustanruunikonkirjava.

• 
  Tämä hopeavärinen varsa on saattanut periä emänsä mustanruunikon pohjavärin.
• 
  Samppanjavärinen varsa, jonka muuta väriä hieman vaaleammat turvan ja silmien ympärykset viittaavat mahdolliseen mustanruunikkoon pohjaväriin.
• 
  Tämän päistärikön ponin pohjaväri on hallakko - vaaleat silmän- ja turvanympärykset viittaavat mustanruunikon pohjavärin mahdollisuuteen.
• 
  Mustaruunikonpäistärikkö: turvanympärys on erityisen ruskea
• 
  Mustanruunikonkirjavia muuleja
• 
  Mustanruunikkopohjainen tiikerinkirjava

Katso myös: Perinnöllisyystiede ja Hevosten värien genetiikka

Tämä tamma on selkeä esimerkki mustanruunikosta värityksestä.

Eräs eumelaniinin tuotantoon vaikuttava proteiini on melanokortiini 1 -reseptori eli MC1R. MC1R-proteiinin toiminnan määrää Extension-niminen lokus, jonka tunnus on E. MC1R-proteiinin toimimattomuuden aiheuttava mutaatio hevosen MC1R-geenissä tunnistettiin vuonna 1996. Tämän geenimuunnoksen lyhenne on pieni e, täydessä muodossaan E^e. Koska kaikilla hevosilla on kaksi MC1R-geeniä, jotka periytyvät toinen toiselta ja toinen toiselta vanhemmalta, ne hevosille, joilla on yksi "viallinen" alleeli (e) MC1R-geenistä, muodostuu eumelaniinia. Jos hevosella on kaksi "viallista" alleelia eikä siis yhtään toimivaa E-alleelia, siinä ei voi syntyä eumelaniinia karvoitukseen eikä sen karvoissa voi siis olla mustaa pigmenttiä. Tällaiset hevoset ovat pohjaväriltään rautiaita.

Mustanruunikon fenotyypin synnyssä tärkeimmässä roolissa on agouti-signaalipeptidi (ASIP) tai yksinkertaisesti Agouti. Toimiva Agouti-peptidi toimii kuin vaihdin punaruskean feomelaniinin ja mustanruskean eumelaniinin välillä. Juuri ASIP vastaa tumman ja vaalean värin vaihtelusta eläimen ruumiissa, joskin se vastaa myös koko väritykseen vaikuttavista vaikutuksista. ASIP kiinnittyy MC1R-proteiineihin ja estävät väliaikaisesti näitä jatkamasta eumelaniinin tuotantoa, jolloin sijaan tuottuu feomelaniinia. Agouti-geenissä on neljä eri alleelia:

• A⁺ (villityyppi, dominantti) musta väri rajoittuu jouhiin ja jalkojen äärikärkiin, villiruunikko väritys.
• A^A (mutaatio, toisen asteen dominantti) musta väri rajoittuu jouhiin ja jalkoihin, ruunikko väritys.
• A^t (mutaatio, kolmannen asteen dominantti) hiukan rajoittunut musta väri, mustanruunikko väritys.
• A^a (mutaatio, resessiivinen) musta väri ei rajoitu, kokomusta väritys.

A^a- ja A^t-alleelit voidaan tunnistaa DNA-testillä.[1] Mustanruunikolla hevosella on oltava vähintään yksi toimiva MC1R-geeni (E-lokuksessa alleelit E^EE^E tai E^EE^e) ja jompikumpi seuraavista genotyypeistä A-lokuksessa: A^tA^t tai A^tA^a. Myös ruunikoilla ja villiruunikoilla hevosilla voi olla yksi A^t-alleeli, mutta sen vaikutus estyy nämä väritykset tuottavien dominoivampien A⁺- tai A^A-alleelien vuoksi.

Varhainen teoria nykyään tunnustetun hevosen agouti-geenin olemassaolosta esitettiin ensi kertaa vuonna 1951 Miguel Odriozolan artikkelissa A los colores del caballo ("Hevosen väreistä"), jonka William Ernest Castle myöhemmin katselmoi lehdessä Genetics.[10] Tämä teoria oli vallitseva 1990-luvulle asti, jolloin samankaltaisia ilmiöitä havaittiin muissa lajeissa, mikä tarjosi perusteita uusille teorioille.

Musta ja pangare

Jonkin aikaa mustanruunikon fenotyyppiä kuvattiin pangare-tekijän muuntamaksi mustaksi väritykseksi. Pangare on yleinen piirre esimerkiksi przewalskinhevosella ja niin kutsutuilla primitiivisillä roduilla kuten exmoorinponilla. Pangare tuottaa vaaleaa yleensä luonnonvalkoista tai vaaleankellervää karvaa silmien ja turvan seudulle ja rungon alaosaan. Näin ollen mustanruunikoilla olisi siis Agouti-geenin lokuksessa resessiivinen A^aA^a-genotyyppi. Sponenberg kuvaili mustanruunikot näin ja esitti, että tummanruunikot (hänen määritelmänsä mukaan nokiset ruunikot) voitaisiin erottaa mustanruunikoista värin punertavuuden perusteella: "jauhokuonovaikutus on yleensä vaaleampi ja kellertävämpi kuin hyvin nokisten hevosten ei-mustiksi jääneet alueet (jotka tapaavat olla punertavampia)".

Nämä exmoorinponit voivat olla tumman- tai mustanruunikoita, mutta niillä on pangarekuvio, joka on vaalea mustanruunikon punasävyisiin alueisiin verrattuna.

Tämä teoria hylättiin kun hevosten agouti-geeni (ASIP) jaksotettiin vuonna 2001, eikä yhdelläkään mustanruunikon fenotyypin hevosista ollut homotsygoottia resessiivistä A^aA^a-genotyyppiä.

Extension-brown ja dominanttimusta

Täysmusta väritys on kiehtonut hevosten kasvattajia vuosisatojen ajan, ja täysmustia rotuja kuten friisiläishevonen onkin jalostettu. Mustien hevosten jalostamisessa on kuitenkin kaksi vaikeutta: jotkut mustat hevoset kulottuvat valon ja hikoilun vaikutuksesta, ja kahden "mustan" hevosen yhdistelmästä saattaa joskus syntyä muita kuin mustia varsoja. Joissain tapauksissa kulottuneen mustan väri voi olla jopa vaaleampi kuin tumman ei-mustan hevosen.

Haalistuneet mustat hevoset (A^aA^a) voidaan sekoittaa tumman- tai mustanruunikohin.

Tästä syystä W.E. Castle oletti, että Extension-lokuksella olisi kolmas alleeli, E^D eli "dominanttimusta". Perustuen siihen, että tällaista oli muissa eläimissä esiintynyt Castle esitti E^D-alleelin estävän Agouti-lokuksen dominoivan A^A-alleelin toiminnan, jolloin musta väri ei rajoittuisi jalkoihin ja jouhiin, ja tuloksena olisi mustia tai lähes mustia hevosia, jotka kuitenkin voisivat tuottaa ruunikkoja jälkeläisiä. Hänen olettamuksensa oli että usein melkein musta mustanruunikko väritys voisi aiheutua tästä alleelista.

Myös Sponenberg esitti Extension-brown-alleelia (E^B), joka dominoisi villityyppialleelia E^E. Hän kuvasi alleelin vastaavan nokikuviosta, joka olisi mustanruunikot ja kaikki ruunikon sävyt erottava tekijä.

Molemmat teoriat hylättiin kun hevosen MC1R- eli Extension-geenin tutkimuksessa mitään tällaista alleelia ei löydetty. Todennäköisesti nokikuviota kuitenkin ohjaa jokin geneettinen tekijä.

Selkeän punainen sävy, ylälinjalta leviävä nokikuvio ja suhteellisen rajoittunut mustuus jaloissa viittaavat tämän hevosen olevan tummanruunikko.

Sekä ruunikoilla että mustanruunikoilla hevosilla on laaja skaala erilaisia sävyjä, jotka johtuvat muun muassa mustan karvan kulottumisesta, ruokinnasta ja esimerkiksi nokikuviosta tai vastavarjostuksesta.

Monet mustat hevoset kulottuvat tai haalistuvat auringonvalon ja hien vaikutuksesta. Haalistumattomia mustia voidaan kutsua sysi- tai kiiltomustiksi. Muidenkin väritysten mustat alueet voivat haalistua samoin. Haalistumaton tummanruunikko saattaa siis olla tummempi kuin auringon kulottama mustanruunikko. Myös mineraalien tai vitamiinien puutokset voivat vaalentaa väriä.

Mustajalkaisilla hevosilla, joiden runko ei ole musta, esiintyy usein nokikuvioksi kutsuttu ilmiö. Nokikuvioisessa värityksessä karvoituksessa on mustia tai tummia karvoja, jotka keskittyvät hevosen selän puolelle eikä juuri leviä mahan puolelle. Nokikuviota pidetään vastavarjostuksen muotona. Nokikuviotonta hevosta voidaan kutsua "puhtaaksi" tai "kirkkaaksi". Nokikuvio voi olla heikko tai hyvin voimakas, ja siihen liittyy usein papumuskuvio. Tummanruunikot hevoset ovat tyypillisesti nokisia. Joissain tapauksissa voimakas nokikuvio voi mustata hevosen selän ja kyljet ja tuottaa mustanruunikkoa paljon muistuttavan värityksen. Resessiiviselle A^a-alleelille DNA-testin kehittänyt ranskalainen tutkimusryhmä keskusteli myös mahdollisuudesta, että Extension-geenin tsygoottisuudella voisi olla vaikutusta fenotyyppiin. Ryhmä löysi vaaleammilta ruunikoilta tilastollisesti merkittävän taipumuksen olla E-lokuksen suhteen heterotsygootteja (E^EE^e), ja tummemmat ruunikot olivat useammin homotsygootteja (E^EE^E). Tutkijat pitivät mahdollisena, että muut tekijät saattaisivat vaikuttaa tähän ilmiöön, ja uskoivat laajemman tutkimuksen olevan tarpeen.Tämänkaltaista tsygoottisuudesta riippuvaa käyttäytymistä ei havaittu Agouti-geenin suhteen.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mustanruunikko Wikimedia Commonsissa