Mustalahti (Inkeri)

Mustalahti[1] (ven. Чёрная Ла́хта, Tšornaja Lahta) on kylä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Lepäsin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Suomenlahden etelärannalla kymmenen kilometriä Lepäsistä länteen. Kylässä on 22 asukasta (vuonna 2015)[2].

Mustalahti
Чёрная Лахта, Tšornaja Lahta

Mustalahti

Koordinaatit: 59°58′23″N, 29°15′24″E
Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Kunta Lepäsi
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2015) 22











Tuutarin pogostaan kuulunut Mustalahden kylä mainitaan vuoden 1676 aineistoon perustuvassa Inkerin kartassa[3]. 1700-luvulla Aleksandr Menšikovin maaomaisuutta jaettaessa se lahjoitettiin Harjavallan ja Pulkkalan tavoin keisarinna Elisabetin suosikille Aleksei Razumovskille[4].

Vuonna 1862 Mustalahdessa oli 15 taloa ja 90 asukasta. Sen vieressä sijaitsi Baikovan huvila. Kylän talonpojat olivat tilanomistajan maaorjia,[5] jotka kuuluivat Hevaan ortodoksiseen seurakuntaan[6]. Vuonna 1903 Mustalahden, Harjavallan, Pulkkalan ja Harmaalan talonpojille valmistui Pyhän Kolminaisuuden kirkko Harjavaltaan[7].

Mustalahden ohi kulkee Pietarin ja Ruutsian välinen asfaltoitu maantie, jolta on linja-autoyhteydet Lepäsiin, Lomonosoviin, Pietariin ja Sosnovyi Boriin. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 365 henkeä. Palveluihin kuuluu kauppa. Mustalahdessa on säilynyt puinen kartano talousrakennuksineen ja puistoalueineen sekä kaksi puista huvilaa. Kylässä toimii lasten kesäleiri. Lähistöllä sijaitsee pieni lomakylä sekä kolme kalastus- ja metsästysmajaa.[2]

Lähteet
  • Murašova, N. V.; Myslina, L. P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Lomonosovski raion. Sankt-Peterburg: Russko-Baltijski informatsionnyi tsentr BLITs, 1999. ISBN 5-86789-095-3.

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 254. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Lebjaženskoje gorodskoje poselenije Lomonosovskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti. Materialy po obosnovaniju. Tom 2, kniga 1: Pojasnitelnaja zapiska lebiaje.ru. 2016. Viitattu 4.2.2017.
  3. Karta Ingermanlandii: Ivangoroda, Jama, Koporja, Noteborga, po materialam 1676 g. aroundspb.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 4.2.2017.
  4. Dvorjanskije usadby, s. 9–10.
  5. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 146. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Istoriko-statistitšeskije svedenija o S.-Peterburgskoi jeparhii, vypusk 10, s. 95. S.-Peterburg: S.-Peterburgski jeparhialnyi istoriko-statistitšeski komitet, 1885.
  7. Dvorjanskije usadby, s. 12–13.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.