Mustakitaturska

Mustakitaturskan pituus on yleensä 15–30 cm mutta se voi kasvaa jopa 50 senttiä pitkäksi. Nimensä mukaisesti sen kita on mustahko. Elävä kala on hopeanväristen suomujen peittämä. Suomut lähtevät helposti irti, ja suomuton kala on päältä siniharmaa, alta hohtavan valkoinen. Kolme selkäevää ovat selvästi erillään, samoin kaksi peräevää. Partasäie puuttuu.

Mustakitaturskan levinneisyys ulottuu Välimerestä ja Pohjois-Afrikasta Islantiin ja Barentsinmerellä Huippuvuorille ja Kuolan niemimaalle. Tavataan myös Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan rannikolla.

Mustakitaturska elää rannikkojen ulkopuolella 150–900 metrin syvyydessä, yleisenä 300–400 metrissä mannerjalustan reunan tuntumassa.

Mustakitaturska tulee sukukypsäksi noin kolmen vuoden ikäisenä. Kutu tapahtuu helmi-huhtikuussa. Päälisääntymisalue on Britteinsaarten länsipuolella. Kesällä kalat vaeltavat pohjoisemmaksi Färsaarten, Islannin ja Norjan vesille. Mustakitaturska syö pääasiassa äyriäisiä mutta myös pieniä kaloja.

Mustakitaturskan kalastus on suhteellisen uusi ilmiö. Suuren kannan olemassaolo Britteinsaarten länsipuolella tuli esiin planktontutkimuksissa vasta 1970-luvulla. Pyyntimäärät olivat suuria jo 1980-luvulla, yli 500 000 tonnin luokkaa. Vuoden 1995 jälkeen saaliit nousivat vielä jatkuvasti vuoden 2004 huippuun 2,4 miljoonaan tonniin; mustakitaturska oli tuona vuonna tonnimääräisesti maailman neljänneksi suurimman saaliin tuottanut pyyntikala. Mustakitaturska oli joitain vuosia suurin Koillis-Atlantin saaliskala, mutta saalismäärät ovat sittemmin kääntyneet varsin jyrkkään laskuun. Vuoden 2009 pyyntikiintiö oli 590 000 tonnia, mikä oli vielä 45 % tieteellistä suositusta suurempi, ja vuoden 2010 kiintiö oli 548 000 tonnia. Pyynti tapahtuu pääasiassa pelagisilla trooleilla kalan lisääntymisalueilla. Suurimmat pyytäjät ovat Norja, Färsaaret, Islanti ja Venäjä. Saalis käytetään pääosin teollisuuskalaksi ja prosessoidaan esimerkiksi kalajauhoksi.

Mustakitaturskaa kaupan espanjalaisella kalatiskillä.

• Micromesistius poutassou (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
• Blue whiting (Arkistoitu – Internet Archive). Fisheries.no.
• Havforskningsinstituttet (Norja): Fakta om kolmule (Arkistoitu – Internet Archive)
• Cohen, D.M.; Inada.T.; Iwamoto, T.; Scialabba, N. FAO species catalogue. Vol. 10. Gadiform fishes of the world (Order Gadiformes). An annotated and illustrated catalogue of cods, hakes, grenadiers and other gadiform fishes known to date. FAO Fisheries Synopsis. No. 125, Vol. 10. Rome, FAO. 1990. ss. 61–62. ^{[vanhentunut linkki]}
• Blue whiting - NE Atlantic. fisherieswiki.org

• The Marine Fauna Gallery of Norway (Arkistoitu – Internet Archive) Valokuvia elävistä kaloista